Lähiöelämää Puotilassa
Rusthollarintien eteläisempi pää. Kuvan kerrostalot ovat Rusthollinpolku 2 ja 1.
Puotilan alueesta on tekeillä rakennusinventointi, joka valmistuu kesällä 2014. Tutkija Malla Meriniemi kertoo 1960-luvulla rakennetun lähiön historiasta ja ominaispiirteistä.
Kartanon entisille pelto- ja niittymaille väljästi rakennettuja, nykyaikaisia kerrostaloja. Viihtyisät sisäpihat ja autoharrastajia varten parkkipaikkoja talojen takana. Parvekkeelta saa ihailla vehreää metsämaisemaa tai Nymanin tilan peltomaisemia lehmineen.
Lähin kauppa, lähipalvelumyymälä, sijaitsee samassa tai viereisessä pihapiirissä ja ostarikin kävelymatkan päässä. Ostarin tarjontaan kuuluvat kaikki elämiseen tarvittavat palvelut, muun muassa pankit, kampaamot, kemikalio, suutari ja kenkäkauppa.
Helsingin keskustaan pääsee oman auton lisäksi linja-autolla – tosin ruuhkaisista väylistä johtuen matka saattaa kestää yhteen suuntaan kaksikin tuntia. Rakennuskanta on matalaa; kerrostalot ovat korkeintaan nelikerroksisia. Alueen puistot, metsät ja läheinen uimaranta tarjoavat rauhallisen ja viihtyisän ympäristön vapaa-ajan viettoon.
Puotila vuonna 2014 ei juuri poikkea reilun 50 vuoden takaisesta: 1960-luvulla rakennetut asuintalot ovat edelleen paikoillaan ja säilyneet ulkoasultaan pitkälti alkuperäisen kaltaisina. Sisäpihat ovat edelleen vehreitä asukkaiden ajanviettopaikkoja.
Autoilu ei enää ole harrastus vaan tavanomainen liikkumismuoto, vaikka nyt Helsingin keskustaan pääsee myös metrolla. Metroaseman läheisyyteen on noussut korkeita kerrostaloja. Ympäröivien peltomaisemien tilalle on tullut leveitä autokaistoja ja lounaaseen Itäkeskuksen suuri kauppakeskus. Kivijalkakaupat on lopetettu ja ostarin palvelutarjonta muuttunut ravintolapainotteiseksi. Mutta luonnon tarjoamista virkistäytymismahdollisuuksista nautitaan edelleen.
Asuntopulasta se alkoi
Ennen liittämistään Helsinkiin 1826 nykyisen Puotilan alue kuului Sipoon pitäjään. Puotilan kartanoa ympäröivät pellot ja niittyaukeat alkoivat muuttua asuinalueeksi 1950–1960-lukujen vaihteessa, kun Asuntosäästäjät osti kaupungilta maata eri puolilta Helsinkiä uusien asuntojen rakentamiseksi.
Toisen maailmansodan jälkeen vallinnutta asuntopulaa lähdettiin ratkaisemaan resurssien niukkuudesta huolimatta. Mallia edulliseen mutta asukasystävälliseen asuntotuotantoon otettiin ympäri Eurooppaa; Esikaupunkiajattelun on sanottu tulleen Suomeen niin Englannista, Ruotsista, Tanskasta kuin Saksastakin.
Puotila nousi nykyisille sijoilleen muutamassa vuodessa. Useimmat pääkaupunkiseudun uusista asuinalueista sijoittuivat Puotilan tapaan entuudestaan rakentamattomille alueille. Yhtenä edellytyksenä uusien alueiden rakentamiselle pidettiin läheisyyttä Helsingin keskustaan, jonne Puotilasta on matkaa vain noin 10 kilometriä.
Myös asuinalueiden erottelua työalueista pidettiin tärkeänä, jotta voimien keräämiselle vapaa-aikana olisi tarvittavat puitteet: vehreät pihapiirit sekä ympäröivät maaseutu ja metsä.
Puotilan alueen rakennuttajina toimivat pääasiassa Helsingin kaupungin Asuntotuotantotoimisto Haka ja Keskus-Sato. Rakennuksia suunnittelivat muun muassa arkkitehdit Markus Tavio (1911–1978) ja Hilding Ekelund (1893–1984) sekä Arkkitehtuuritoimisto Eskola, Kivikoski, Periäinen. Kaikilla mainituilla oli kokemusta vastaavista alueista ja rakennuksista, Taviolla muun muassa Espoosta ja Ekelundilla Käpylän Kisakylästä sekä Ruotsista.
Puotilan asemakaavan numero 4550 suunnitteli Airi-Maria Fröjdman vuonna 1959. Suunnittelun tavoitteena oli huomioida alueen luonnollinen ympäristö, joka näkyy esimerkiksi kartanolle johtavan lehmuskujan ja alueen luonnollisten pinnanmuotojen säilyttämisenä.
Frjödmanin suunnittelemaa kaavaa pidetään aikaansa nähden edistyksellisenä. Rakennukset on sijoiteltu toisiinsa nähden väljästi ja niiden kerroskorkeus on pidetty kohtuullisena. Asuinrakennusten keskelle jätetyt, lähes umpinaiset sisäpihat ovat aikaansa nähden poikkeavia, mikä osaltaan tekee kaavasta erityisen.
Uusiin lähiöihin muuttivat yleensä joko alkuperäiset helsinkiläiset tai jo useita vuosia Helsingin keskustassa asuneet. Asuntopula oli kova eikä valinnanvaraa välttämättä ollut. Lisäksi lähiöasumiseen houkutteli asuntojen uutuus, tilavuus ja moderni varustelutaso. Jääkaapit ja taloyhtiöiden omat saunat olivat huomattavia parannuksia entiseen verrattuna. Puotilan asukasluku oli huipussaan 1964, jolloin asukkaita oli hieman alle 7 500, kun esimerkiksi vuoden 2013 alussa heitä oli 4 930.
Puotilan muutoksia
Valokuvia 1960-luvun Puotilasta on vähän. Niistä kuitenkin näkee, ettei alueen rakennuskanta ole kokenut suuria muutoksia. Ympäristö sen sijaan on muuttunut etenkin alueen länsipuolelta. Kulkuyhteyksiä on lisätty metrolla ja parannettu leveillä, asfaltoiduilla autoteillä. Länsipuolelle on myös rakennettu muuta Puotilaa runsaammin. Palvelut ovat vähentyneet, kuten muillakin vastaavilla alueilla, ja siirtyneet automarketteihin ja muihin ostoskeskittymiin.
Asukkaita alueelle houkuttavat samat arvot kuin 1960-luvulla: luonnonläheisyys ja hyvät kulkuyhteydet. Niin entiset kuin nykyisetkin asukkaat arvostavat Puotilaa. Vaikka asuntopula on helpottanut vuosikymmeniä sitten, alueella halutaan pysyä ja paluumuuttoakin on.
Asukkaiden viihtyvyys ilmentää alueen suunnittelun onnistuneisuutta, sillä vain hyvään elinympäristöön juurrutaan ja kiinnytään. Alueen arvot eivät muodostu pelkän arkkitehtuurin tai historiallisten faktojen perusteella, vaan myös asukkaista, heidän tekemistään valinnoista ja alueeseen liittämistään kokemuksista ja merkityksistä.
Inventointi lähenee loppuaan
Puotilan alueen rakennusinventointi alkoi syksyllä 2013. Projekti liittyy rakennetun kulttuuriympäristön inventoijan täydennyskoulutukseeni Tampereen kesäyliopistossa. Helsingin kaupunginmuseo on ollut mukana projektissa alusta saakka.
Inventointialueeseen sisältyvät Rusthollarintien molemmat puolet Rantakartanontielle saakka sekä Meripellontien, Puotilantien ja Rusthollarinpuiston väliin jäävä alue. Aluerajaus perustuu vuonna 1959 vahvistettuun asemakaavaan.
Inventoinnissa on pyritty selvittämään Puotilan rakennuskantaan, ympäristöön ja asukaskulttuuriin liittyviä tyypillisiä piirteitä ja kartoittamaan niissä tapahtuneita muutoksia. Maankäytön ja kaavoituksen historian lisäksi selvitys pureutuu ajalle tyypillisen asuntotuotantovaiheen ja siihen liittyvien ilmiöiden historiaan. Jotta aluetta ja sen arvoja määrittävä kulttuuriperintö tulisi esiin mahdollisimman laajalti, on selvitystä varten kerätty myös Puotilan entisten ja nykyisten asukkaiden sekä alueella työskentelevien muistitietoa.
Inventointi valmistuu kesän 2014 aikana ja löytyy aikanaan täältä.
teksti: Malla Meriniemi
valokuvat: Helsingin kaupunginmuseo
