Vadelmalimonaadia ja seltterivettä
Mitä kaupunginmuseon arkistokokoelman dokumentit kertovat apteekkarien kivennäisvesituotannosta?
Ananas, appelsiini, vadelma vai inkivääri: valinnan vaikeutta limsahyllylläkö? Ehkä niinkin, mutta muun muassa nämä aromit maustoivat Helsingin Apteekkarien kivennäisvesitehtaan juomia jo 1860-luvulla.
Kaupunginmuseon arkistokokoelman muuton yhteydessä tulee vastaan hyvin monentyyppistä aineistoa: kortteja ja lipukkeita, karttoja, hinnastoja, luetteloita, opaskirjoja ja niin edelleen. Aineistoa on eri ajoilta ja se on peräisin lukemattomilta eri tahoilta. Yksi kokoelman hienouksista piilee kuitenkin tässä moninaisuudessa ja näennäisesti irrallisten esineiden välisessä yhteydessä.
Mineraalivesitehtaan liikekortti herättää kysymyksiä: miksi juuri apteekkareilla oli kivennäisvesitehdas, missä juomat myytiin, kuka niitä nautti? Mitä tekemistä tällä makukimaralla on apteekkien ja helsinkiläisten kanssa?
Pääosassa mineraalivesitehtaan liikekorttiin painetussa hinnastossa ovat varsinaiset kivennäisvedet. Vesien nimet, kuten Aachener, Emser, Pyrmonter, Selters ja Vichy viittaavat suosittuihin keskieurooppalaisiin kylpylöihin ja niiden parantaviin lähteisiin. Ulkomaisia lähdevesiä tuotiin myös Suomeen. Kun lähteiden vesiä jäljitteleviä terveysvesiä opittiin valmistamaan teollisesti, laajeni kylpylöiden valikoimakin luonnonvesistä keinotekoisiin vesiin.
Laboratorio oli 1800-luvulla keskeinen osa apteekin varustusta. Apteekkarit valmistivat lääkkeet, hammasjauheet, suuvedet, leimasinvärit, kärpäspaperit ja rotanmyrkyt. He tislasivat myös itse tarvitsemansa paloviinan. Kivennäisvesien valmistus sopi erinomaisesti laajentamaan tuotevalikoimaa. Pian virkistäville juomille alkoi olla kysyntää kylpylöiden lisäksi myös kahviloissa, ravintoloissa ja yksityiskodeissa. Eri makuisia virvoitusjuomia valmistettiin sekoittamalla kivennäisvettä sokeripitoisiin mehuihin.
Apteekkarien kivennäisvesitehdas
Apteekkari Edward Forsberg perusti Erottajankatu 4:ssa sijainneen apteekkinsa yhteyteen kivennäisvesitehtaan vuonna 1854. Vuonna 1865 hän sai oikeuden valmistaa korkealaatuisia kivennäisvesiä ja limonadeja sekä sellaisia kuohuvia juomia, joita voitiin valmistaa hiilihappokompressiolaitteen avulla. Perustettiin Apteekkarien Kivennäisvesitehdas Oy, jossa oli osakkaina seitsemän helsinkiläistä apteekkaria.
Kauppias Schiefnerin vastakirja Salingren apteekkiin vuodelta 1860.
Hiilihappokompressiolaite tarjosi mahdollisuuden myös juhlavampien juomien valmistukseen. Apteekkarien tehtaassa valmistui niin ”samppanjaa” kuin ”Reinin kuohuviiniäkin”. Virvokkeita myytiin ainakin apteekkien yhteydessä olleissa kivennäisvesikaupoissa. Seltteriä ja soodavettä saattoi Helsingin puistoissa kulkija ostaa kesäjanoonsa myös myyntikärryistä.
Matkailua ja vesikuureja
Kivennäisvesien kysyntä ja kivennäisvesitehtaiden menestys liittyvät saumattomasti kylpyläkulttuuriin. Kylpylöiden tarjoamissa hoidoissa vedellä oli tärkeä merkitys paitsi ulkoisesti myös sisäisesti nautittuna.
Helsingin kaupunginmuseon arkistokokoelmaan kuuluu Fredrik Berndtsonin vuonna 1845 julkaisema Notiser om Helsingfors för Resande, i synnerhet Bad- och Brunnsgäster. Kaupungin historian ja nähtävyyksien lisäksi kirjanen esittelee kaupungin kylpyläpalvelut sekä antaa yksityiskohtaiset ohjeet vedenjuonnista.
Potilasta neuvotaan aloittamaan lääkärin määräämä kuuri varovaisesti ja kasvattamaan juotava vesimäärä lääkärin ohjeiden mukaiseen tavoitteeseen muutaman päivän kuluessa. Suositellut määrät liikkuivat kuuden ja kuudentoista mukillisen välillä kerrallaan ja riippuivat veden ominaisuuksista sekä hoidettavasta vaivasta.
Kuuri, jonka kesto oli tavallisesti vähintään kuukausi, maksettiin etukäteen. Potilas sai vesiannoksensa juomalipuketta vastaan. Yleinen vedenjuontiaika oli ennen aamiaista. Vesilasilliset oli nautittava yksi toisensa jälkeen, tarvittaessa pidettävä taukoa puolesta tunnista tuntiin sekä pysyteltävä kevyessä liikkeessä.
Viihdyttävä seura, kävelyretket, tanssiaiset ja muut huvitukset kuuluivat kylpyläelämään. Iltoja ei kuitenkaan sopinut venyttää kovin myöhään, sillä kylmettymistä tuli välttää kuten hikoiluakin, samoin kaikkia tunnekuohuja. Oli myös pidettävä mielessä, että tunnollinen potilas aloittaa vedenjuonnin aamulla kello kuusi.
Teksti: Kati Selänniemi, tutkija
Lähteitä:
Apteekkarien Rohdos – Apotekarenas Drog – Aurum Oy-Ab. 60 vuoden vaiheet, 1955.
Heikkinen, Antero: Terveyden ja ilon tähden. Herrasväki liikkeellä Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla. Historiallisia tutkimuksia 160, 1991.
Koskinen, Juha: Terveyslähde ja kaivohuone Helsingin Töölössä 1758-1793. Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja, 1999.
Notiser om Helsingfors för Resande i synnerhet Bad- och Brunnsgäster. Waseniuska boktryckeriet 1845.
Sauramo, Pentti: Apteekkarien Kivennäisvesi Oy 1854-1954, 1954.
Vuori, Jukka: Hakaniemen apteekki 1887-1987, 1987.
Helsingfors Dagblad 4.3.1867 http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/binding/436496/image/4
