Laula ja tanssi museossa
Ennen museossa piti olla hiljaa, lähes hartaana, mutta nykyään moni museokävijä mieluusti irrottelee, kun siihen suodaan tilaisuus. Museon annista nautitaan vapautuneesti koko keholla ja kaikilla aisteilla, ja niin lapset kuin aikuisetkin ovat valmiita heittäytymään leikkiin.
Museoilta on alettu odottaa elämyksiä ja yllätyksiä kuten muiltakin vapaa-ajan huveilta, vaikkapa elokuvilta ja huvipuistoilta. Yleisön viihdyttäminen saattaa museossa vaikuttaa pinnalliselta tavoitteelta, mutta se on myös tapa innostaa ja inspiroida. Hauska, kouriintuntuva elämys herättää uteliaisuuden, virkistää muistoja ja saa uuden tiedon juurtumaan.
Musiikki ja tanssi tarjoavat kosolti mahdollisuuksia mukaansatempaaviin kokemuksiin myös museossa, ja viime vuosina laulut ovat raikuneet ja helmat heiluneet Helsingin kaupunginmuseossa yhä useammin. Musiikki- ja tanssiesitysten rinnalla suosituiksi ovat tulleet tapahtumat, joissa yleisö saa itse laulaa ja tanssia.
Koululauluilla aloitettiin
Laulava kaupunginmuseo syntyi Kalevankadulla vuonna 2000 avatussa Koulumuseossa, jossa alettiin alusta asti pitää koululauluiltoja. Vanhanajan kansakoululauluja veisattiin 1930-luvun tyylisessä luokkahuoneessa puhkuvan harmonin säestyksellä ensin keväisin ja syksyisin, pian myös jouluisin yleisön toiveesta.
Koululauluillat vetivät salin täyteen innokkaita laulajia myös luokkahuoneen siirryttyä osaksi Sederholmin talon Lasten kaupunkia, jossa koululaulut alkavat jälleen kaikua uuden Helsingin kaupunginmuseon avautuessa 2016.
Keväisiä koululauluja laulettiin huhtikuussa 2013 ensi kertaa Lasten kaupungin luokkahuoneessa Sederholmin talossa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Sakari Kiuru
Vuonna 2006 Hakasalmen huvilassa avatussa Kunnon kansalainen -näyttelyssä yleisö saikin jo laulaa joka päivä, kun näyttelyyn sijoitettiin suuren suosion saanut karaokelaite. Samassa näyttelyssä kokeiltiin menestyksekkäästi luennon ja yhteislauluillan yhdistelmää, jossa tutustuttiin pilke silmässä siihen, miten Suomessa on eri aikoina kasvatettu kunnon kansalaisia, laulamalla läpi koko kirjo virsistä rauhanlauluihin.
Samoihin aikoihin Sederholmin talon historiallisissa kahvilatapahtumissa vietiin museoyleisö ensi kertaa tanssiretkelle menneisyyteen: kesällä 2008 kustavilaisessa kahvilassa tapailtiin polskan ja menuetin askelia ja seuraavana vuonna Café 1809:ssä tutustuttiin poloneesiin ja vanhaan valssiin.
Kunnolla tilaa tanssille oli vasta Rasvaletti-näyttelyssä, jossa Hakasalmen huvilan sali muuttui 50-luvun hippojen villiksi tanssilattiaksi syksyllä 2014. Samana kesänä Työväenasuntomuseon pihalla pidettiin ensi kerran Taiteiden yön Elotanssit.
Tanssin riemua 50-luvun hipoissa Rasvaletti-näyttelyssä. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Jaana Maijala
Musiikkia!-näyttelyssä lauletaan ja tanssitaan joka päivä
Yleisö on pitänyt laulusta ja tanssista museossa niin paljon, että maaliskuussa 2015 Hakasalmen huvilassa avatussa Musiikkia!-näyttelyssä niitä on tarjolla enemmän kuin koskaan. Joka päivä luokkahuoneessa saa palata koulun laulukokeiden mielipiteitä jakaviin muistoihin ja kenties ottaa revanssin laulupelissä, jossa on eri aikojen koululauluja Suvivirrestä Lentäjän poikaan.
“Tiedän paikan armahan” ja muut koululauluhitit Musiikkia!-näyttelyn koululaulupelissä. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Juho Nurmi
Historiallisessa tanssikoulussa voi tutustua muotitansseihin 1500-luvun galliardista 1990-luvun hiphopiin. Luonnollisen kokoiset video-opettajat näyttävät ensin hitaasti, ilman säestystä askelten mallia, mutta musiikin soidessa he lopulta väläyttävät taitojaan.
Musiikkia!-näyttelyn tapahtumissa on laulettu ja tanssittu suurella joukolla. Tanssien on tehty aikamatka Helsingin diskohistoriaan ja 1930-luvun seurantalon iltamiin sekä heittäydytty klassisen musiikin vietäväksi Suomen ensimmäisissä klasarireiveissä.
Tunnelma kohosi kattoon Suomen ensimmäisissä klasarireiveissä. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/Marja Väänänen
Muun muassa maakuntalaulut sekä laulumuistot tanssilavoilta ovat vetäneet talon tupaten täyteen innokkaita laulajia, jotka ovat kuunnelleet laulujen lomassa halukkaasti niin asiantuntijoiden historiatietoa kuin kepeämpääkin muistelua. Tänä vuonna tutustutaan vielä laulaen joulun vaiheisiin, ja ensi vuonnakin Musiikkia!-näyttelyn ohjelmassa on luvassa paljon laulua ja tanssia.
Mikä laulussa ja tanssissa hurmaa museossa? Varmaan osin samat asiat kuin muuallakin: musiikki saa äänen ja koko kehon värähtelemään, liittää laulajat ja tanssijat yhteen ja kohottaa arjen yläpuolelle. Mutta juuri museossa historiallinen miljöö ja ohjelmisto herkistävät mielen laulujen ja tanssien herättämille muistoille ja nostalgisille tunteille. Ilo ja elämys siivittävät retken menneeseen, josta palataan virkistyneenä, monta ajatusta ja kokemusta rikkaampana. Voiko museovierailulta enempää toivoa?
Jere Jäppinen
tutkija
