Laulumuistoissa soivat tunteet ja historia
Helsingin kaupunginmuseo ja Musiikkiarkisto JAPA käynnistivät syksyllä 2016 Suomi 100 -juhlavuoden hankkeen Itsenäisyyden laulut. Aluksi suomalaisilta kerättiin kyselyllä muistoja ja mielikuvia lauluista, joita on vuosikymmenten mittaan laulettu koulussa ja kapakassa, kirkossa ja kotona, keikoilla ja konserteissa.
Kysely tuotti lähes 300 vastausta, jotka sisältävät yli 1 500 laulumainintaa muistoineen. Kaikilta itsenäisyyden vuosikymmeniltä kertyi yli sata vastausta. Eniten muistoja kerrottiin 1970–80-lukujen lauluista, ja hyvin olivat mieleen jääneet myös 1950–60-lukujen laulut.
Musiikkiarkisto JAPA:an tallennettavien vastausten perusteella voi aikanaan tutkia lauluja osana suomalaisten historiallista muistia: vaikkapa laulujen suosion vaihtelua, eri sukupolvien laulumuistoja, laulujen antamaa kuvaa menneestä tai niiden kantamia henkilökohtaisia muistoja.
Alkajaisiksi vastausten pohjalta syntyy Itsenäisyyden lauluja -yhteislaulutilaisuus, jossa Suomen tarina kerrotaan laulujen kautta. Tätä tilaisuutta valmistellessa laulumuistoja on luettu hartaasti, ja ne ovat osoittautuneet antoisiksi, sekä tutkimuksen kannalta kiinnostaviksi että hauskoiksi ja koskettaviksi.
Vahvoja tunteita ja nuoruusmuistoja
Monessa laulumuistossa on vahva tunnelataus, joka kertoo musiikin voimakkaasta yhteydestä alitajuntaan, muistiin ja tunteisiin.
Asuin pitkään ulkomailla, ja kuullessani Sininen ja valkoinen -laulun tai laulaessani sitä tulivat kyyneleet silmiini, koska kaipasin kovasti kotimaahani. Vieläkin itken samalla tavalla, kun se tuo mieleeni kovan kaipuun ihanaan Suomeeni.
Lapsuus nousee esiin lukuisissa muistoissa. Vanhempien ja isovanhempien suosikkilaulut ovat piirtyneet lujasti jälkikasvun mieleen.
Äitini lauloi aina töitä tehdessään. Asuimme maalla, ja autoin eläinten hoidossa, kotitöissä ja heinänteossa. Opin laulujen sanat, kun touhusimme paljon yhdessä. Äiti kuuli laulut radiosta, ja minä opin valtavan määrän sen ajan iskelmiä äidin laulamana.
Olen syntynyt vuonna 1978, ja kun äitini kuunteli paljon Juicea, tutustuin itsekin jo varhain Juicen musiikkiin. Vieläkin moni Juicen kappale tuo “hajumuistiin” pullantuoksun, koska äiti kuunteli Juicea juuri leipoessaan…
Lastenlauluja ja koulun lauluja muistellaan paljon, ja myös nuoruuden käännekohdat soivat muistoissa.
Miksi siis Pikku-pikku-bikinit? Koska pääsin ylioppilaaksi 1969 ja sain lahjaksi aika paljon rahaa. Ja mihin paninkaan puolet niistä yo-lahjarahoista? Ostin aivan ihanat ja tosi kalliit bikinit! Äiti oli aivan tyrmistynyt moisesta, mielestään epäintellektuaalisesta hukkaostoksesta. Mutta minä käytin ne bikinit aivan loppuun, ne olivat mukana vielä peukalokyytireissulla Italiassa 1974.
Olin ensimmäistä kertaa diskossa Vanhalla Polilla ja muistan laulun I will survive a la Gloria Gaynor varmaankin lopun ikääni. Oli kesä, oltiin nuoria, oli tanssin huumaa ja tyttö oli pyytänyt minut ulos. En päässyt sen pitemmälle, mutta kokemuksesta huumaantuneena juoksin koko Kalevankadun Steissille asti yön hämärässä, kun menin kotiin.
Moniääninen Suomi
Lauluissa kuvastuvat muistelijoiden omien elämänvaiheiden lisäksi myös isänmaan kohtalot. Vastaukset todistavat populaarimusiikin merkityksestä aikansa tunnelmien kanavoijana ja tiivistäjänä. Mielikuviin laulujen ”historiallisuudesta”, kuulumisesta tiettyyn aikakauteen, tuntuvat vaikuttavan niin omat kokemukset, arvot ja asenteet kuin opitut tiedotkin.
Vastaukset antavat moniäänisen kuvan Suomen vaiheista. Mielikuvat 1920–30-luvuista ovat aika hämäriä mutta kaksijakoisia: toisaalta isänmaallisia lauluja, toisaalta kupletteja ja iskelmiä. 1940-luvun laulumuistot ovat yllättävänkin yksimielisiä, mutta 1950-luvulta alkaen on havaittavissa Suomen voimistuva kulttuurinen eriytyminen. Populaarimusiikki on sittemmin jakautunut yhä useampaan lajiin, joilla on omat kuulijansa. Niinpä yhteisiä suursuosikkeja nousee harvoin esiin – poikkeuksena Suomi-rockin hallitsema 1980-luku.
Kyselyn liittyminen Suomi 100 -juhlavuoteen ja sen nimeäminen Itsenäisyyden lauluiksi lienee saanut useat vastaajat muistelemaan isänmaallisia lauluja, varsinkin vanhempien vuosikymmenten kohdalla. Ehkäpä samasta syystä monet ovat halunneet tuoda esiin suomalaisuutta ironisoivia lauluja, joita muistelijat usein pitävät aidompina ja totuudenmukaisempina kuvauksina Suomesta. Valtiollis-poliittisesti haastavat ajat – etenkin sodat ja 1970-luku – näyttäisivät yhä heijastuvan muistoissa jakolinjoineen.
Toisaalta kuluneet vuodet tekevät tehtävänsä, ja lukuisat laulut nähdään nyt nostalgisina aikansa lapsina. Monen mieleen on palannut viattoman kepeitä tai yliampuvia, nykykorvin jo hiukan huvittavia lauluja. Ajan mittaan uhokin laantuu, ja esimerkiksi muistelluimmat sota-ajan laulut eivät suinkaan ole marsseja.
Uusimmista lauluista nousevat ”historiallisina” esiin etenkin kansainvälisesti menestyneet suomalaishitit, jotka on koettu yhteisiksi menestyksiksi. Muutoin viime vuosien suosikit ovat vielä kiteytymässä osaksi aikansa mielikuvaa. Millaisiakohan tuloksia laulumuistokysely tuottaisi 20 vuoden kuluttua? Sitä odotellessa voi nauttia kyselyvastausten lukemisesta ja tulla mukaan laulamaan Itsenäisyyden lauluja!
Jere Jäppinen
tutkija
Helsingin kaupunginmuseo
Itsenäisyyden lauluja -yhteislaulutilaisuuksissa tutkija Jere Jäppinen kertoilee itsenäisen Suomen vaiheista, jotka soivat niin marsseina kuin rockbiiseinäkin Metropolian yhtyeen säestyksellä. Ensi kerran lauletaan Suomi 100 -juhlavuoden aattona lauantaina 31.12.2016 klo 18 ja 20 Hakasalmen huvilassa, jossa tilaisuus uusitaan tiistaina 3.1. klo 18 ja torstaina 5.1. klo 18. Pääsy on vapaa.
Tutustu Itsenäisyyden laulut –kyselyn vastauksiin ja tuloksiin tarkemmin täällä.
