Stadin joulu
Helsinkiläiseen jouluviettoon liittyy omia perinteitä, jotka ovat varsinkin kaupungissa kasvaneille tärkeitä. Useampi sukupolvi muistaa joulukadun, Stockan jouluikkunan, kuusikauppiaat, Pelastusarmeijan joulupadat, kauppahallien tuoksut ja jouluisen hautausmaan valomeren. Tähän kirjoitukseen – ja myös kaupunginmuseon aulassa sijaitsevaan vitriiniin – on joulun kunniaksi koottu esimerkkejä stadilaisesta joulunvietosta.
Kluuvikatu avattiin Suomen ensimmäisenä joulukatuna 13. joulukuuta 1930, jolloin myös alettiin viettää ruotsalaistyylistä julkista Lucia-juhlaa paraateineen. Virallisen Lucian valitsevat Hufvudstadsbladet ja Folkhälsan yhteistyössä.
Vuodesta 1948 lähtien Aleksanterinkadusta muodostui virallinen joulukatu, jonka avauspäivä oli ensimmäistä adventtisunnuntaita edeltävä lauantai. A:n muotoinen valaistusmalli oli käytössä jo tuolloin, muu valaistus oli toki myöhempiin aikoihin verrattuna vaatimatonta.
Sotavuosien katuvalaistuksen niukkuus hyvästeltiin joulun alla 1949, jolloin Aleksanterinkadun kauppiaat koristivat kadun ylenpalttisesti: kuusiköynnöksiä oli yhteensä kolme kilometriä ja lamppuja ja ikkunoiden joulupukkikoristeita tuhansittain. Liikkeiden jouluikkunoista legendaarisin on Stockmannin ikkuna, joka on tuosta vuodesta lähtien rakennettu säännöllisesti joka vuosi.
Kuusia, pukkeja ja kynttilöitä
Kaupungin virallinen joulukuusi on seissyt Senaatintorilla ainakin 1930-luvulta lähtien. Suomen ensimmäinen tieto joulukuusesta on Helsingistä vuodelta 1829, jolloin paroni von Klinckowströmin joulujuhlassa kerrotaan olleen kahdeksan kuusta, joista yhden takana piilossa posetiivinsoittaja. Helsinkiläinen hakee joulukuusen usein torilta. Kuusien torimyyntiä on harjoitettu 1800-luvun lopulta saakka.
Joulukalenteri ja joulupukki kuuluvat enimmäkseen yksityiseen kodin piiriin, vaikka joulupukkeja on tavarataloissa ollut jo pitkään. Joulukalenterin toivat Suomeen partiolaiset, jotka alkoivat myydä niitä vuonna 1947. Ensimmäisinä vuosina kalenteri meni huonosti kaupaksi, koska sen ideaa ei ymmärretty. Parissa vuodessa adventtikalenterin luukut olivat jo tulleet tutuiksi ja kalenterikauppa sujui hyvin.
Joulupukki kuuluu usein helsinkiläisten lapsiperheiden jouluaaton ohjelmaan. Jouluaattona voikin bongata katukuvassa runsaasti autoilevia pukkeja. Punapukuinen joulupukki alkoi yleistyä Suomessa 1960-luvulta lähtien amerikkalaisen esikuvan mukaan. Sitä ennen suomalainen joulupukki oli paljon arkaaisempi ja esiintyi usein nurin käännetyssä kelsiturkissa.
Kaupungissa on paljon ihmisiä, jotka viettävät joulun yksin. Ilmiö on ollut varsinkin viime vuosikymmeninä kasvamaan päin, kun perhekeskeisen joulun malli on alkanut väistyä. Heikki Hursti on jo vuosia järjestänyt vähävaraisten joulujuhlan, johon tulee myös paljon yksinäisiä ihmisiä. Pari vuotta sitten tilaisuus siirrettiin Kisahallista Messukeskukseen, koska Kisahalli kävi liian pieneksi tilaisuudelle.
Tapa viedä kynttilöitä haudoille alkoi 1900-luvun alkupuolella ja yleistyi talvisodan jälkeen sankarihaudoilla. Suomessa kynttilöiden vieminen haudoille ajoittuu etenkin pyhäinpäivään ja jouluun. Hautakynttiläperinne on saanut niin vankan jalansijan näiden juhlien ohjelmassa, että se aiheuttaa Helsingin hautausmaiden lähistöllä mittavia liikennejärjestelyjä.
Uusi vuosi tulee räiskyen
Helsinkiläiset ovat vastaanottaneet uuden vuoden Senaatintorilla 1930-luvulta lähtien. Helsingin kaupungin järjestämä uudenvuodenjuhla ilotulituksineen on perinteisesti televisioitu koko maahan. Viime vuosina uudenvuoden vastaanotto on siirretty Kansalaistorille.
Kotioloissa alkavan vuoden tapahtumia ennustetaan tinojen valamisella. Tinan valaminen tuli Suomeen Ruotsista ja Keski-Euroopasta. Se oli aluksi säätyläisten perinne, mutta levisi kansan keskuuteen 1800-luvulla. Alkujaan tina on sulatettu puuhellan hiilloksella tai takkatulen lämmössä, mutta perinne on pitänyt pintansa myös moderneissa kerrostaloasunnoissa. Tarpeelliset välineet tinakauhan ja sulatettavien tinojen lisäksi ovat sähkölevy ja vedellä täytetty muoviämpäri.
Pirkko Madetoja & Kati Selänniemi
Helsingin kaupunginmuseo
Yläkuva: Helsingin kaupunginmuseo / Arvo Kajantie
Pukkikuva: Helsingin kaupunginmuseo / tuntematon
Lucia-kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Volker von Bonin
