Pakilan koulun oppilaat ryhtyivät linnoitteen lähimmäisiksi
On kaunis lämmin syyskuinen aamupäivä. Pakilanmetsän siimeksessä käy kuhina: oksasakset napsahtelevat ja roskat tipahtelevat jätesäkkiin, kun 80 kuudesluokkalaista häärii satavuotiaan linnoitteen rakenteissa siistien sitä entistä ehommaksi.
Keväällä 2018 käynnistyi Pakilan koulun ala-asteen ja Helsingin kaupunginmuseon välillä yhteistyöprojekti Adoptoi monumentti -toiminnan puitteissa. Kaupunginmuseon Adoptoi monumentti -toiminnasta vastaava arkeologi otti yhteyttä Pakilan ala-asteen kouluun ehdottaakseen viidesluokkien kanssa yhteistyötä. Idea oli tutustuttaa oppilaat koulun lähellä sijaitsevaan ensimmäisen maailmansodan aikaiseen linnoitteeseen ja pitää kohteella hoitotalkoot. Lisäksi koulu adoptoi linnoitteen, josta se sitoutuu pitämään huolta tulevien kuudesluokkaisten kanssa.
Adoptoi monumentti -toiminnassa tavoitteena on, että eri-ikäiset kaupunkilaiset pääsevät osallistumaan kulttuuriperinnön vaalimiseen. Kouluyhteistyön perimmäisenä ajatuksena on, että oppilaille tarjotaan mahdollisuus oppia historiasta ja kulttuuriperinnöstä uudella tavalla hoitamalla heidän koulunsa lähistöllä sijaitsevaa linnoitetta. Projektin lopputuloksena syntyy yhdessä oppilaiden kanssa toteutettu video linnoitteesta ja sen hoidosta Video tekee tunnetuksi Adoptoi monumentti -toimintaa sekä toimii innoituksena ja esimerkkinä muillekin kouluille ja yhteisöille.
Projektiin lähti mukaan kolme viidesluokkaa (nykyistä kuudesluokkaa) ja heidän opettajansa, yhteensä oppilaita oli noin 80. Ajankohta projektille oli otollinen, sillä viidesluokilla oli alkanut historian opiskelu edellisenä syksynä. Suunnittelimme ensin opettajien kanssa yhteistyön sisällön ja alustavan aikataulun. Projekti käynnistyi kunnolla, kun pidimme toukokuun lopulla kaikkien luokkien kanssa yhteiset hoitotalkoot kohteella. Oppilaat pääsivät samalla tutustumaan kohteen historiaan, arkeologin työhön ja harjoittelemaan linnoitteen hoitoa museon arkeologin johdolla. Museolta oli hankeassistentin ja arkeologin lisäksi mukana valokuvaaja, joka dokumentoi hoitotalkoita. Olimme tuoneet museolta mukanamme työkaluja ja tarvikkeita, kuten oksasaksia, roskapihtejä ja jätesäkkejä, jotka jaettiin pienryhmiin jakautuneille oppilaille. Oli mahtavaa nähdä, kuinka innokkaasti oppilaat tarttuivat hoitotöihin ja pian kasassa olikin monta jätesäkillistä linnoitteiden ympäristöstä kerättyä roskaa ja komea pino vallihaudoista karsittua vesakkoa ja lahopuuta.
Syksyllä jatkoimme yhteistyöprojektia pitämällä linnoitteella toiset hoitotalkoot – tällä kertaa tarkoituksena saada videoon tulevaa materiaalia. Videoimme haastatteluja, joissa oppilaat pääsivät kertomaan, miten he ovat kokeneet linnoitteen hoitamisen, mitä uutta he ovat oppineet ja mitä muita ajatuksia heille on herännyt projektin myötä. Oppilaat saivat myös itse kuvata ja haastatella toisiaan hoitotyössä koulun Ipadeilla. Yksi pienryhmä kuvasi opettajien kanssa linnoitetta dronella eli kauko-ohjattavalla kuvauskopterilla.
Museon ja koulun yhteistyö on ollut antoisaa molemmille osapuolille. On ollut mahtavaa saada kuulla ja nähdä, miten innostuneita koululaiset ovat olleet linnoitteen hoidosta. Oppilaat kertoivat haastatteluissa, että hauskinta on ollut päästä konkreettisesti hoitamaan kohdetta, käyttämään oksasaksia ja muita työvälineitä. Heistä on ollut myös mielenkiintoista, kun linnoitteista on löytynyt ”kaikkea kivaa ja jännää”, kuten vanhoja leluja ja säilykepurkkeja. Osa on kysynyt saavatko he tulla kouluajan ulkopuolella siivoamaan kohdetta. Yksi pienryhmä on myös suunnitellut tapahtumaa, jossa kohdetta esiteltäisiin muille koululaisille ja vanhemmille.
Lasten innostus on näkynyt myös ihan konkreettisesti siinä, miten paljon linnoitteella on saatu aikaan: kohde on siistiytynyt jo huomattavasti viime keväästä ja linnoitteiden rakenteet tulleet paremmin näkyviin. Opettajat ovat kokeneet, että tämänkaltaisen projektin myötä lapset pääsevät sisälle historiaan ihan eri tasolla kuin normaalisti: historia ei ole jotain abstraktia ja kaukaista, vaan se on läsnä joka puolella ja siitä löytyy myös konkreettisia esimerkkejä ihan omasta lähiympäristöstäkin.
Lapset oppivat samalla myös kulttuuriperinnön vaalimisesta ja oivaltavat, miten kuka tahansa voi vaikuttaa oman kulttuuriympäristön säilymiseen. Opettajat hyödyntävät projektia ilmiöoppimisessa, eli kohdetta käsitellään muissakin oppiaineissa kuin historiassa, esimerkiksi ympäristöopissa, äidinkielessä ja kuvaamataidossa.
Yhteistyö koulun kanssa jatkuu tulevaisuudessakin, sillä koulu on päättänyt adoptoida linnoitteen. Kun nykyiset kuudesluokkalaiset siirtyvät ylemmille luokille, viestikapula – tai tässä tapauksessa muinaisjäännöskohteen hoitovälineet – siirtyy seuraaville kuudesluokille ja linnoite saa uudet hoitajat.
Teksti: hankeassistentti Erika Heikinheimo
Kuvat ja video: Mari Valio
