Sukellus J.K. Harjun mielenmaisemaan
Olin eksynyt Hack4FI tapahtumaan, johon oli kerääntynyt taiteilijoita ja historioitsijoita miettimään, miten käyttää museoiden arkistoja uudella tavalla. Minua oli pitkään kiehtonut tehdä virtuaalitodellinen matka historiaan, johon etsin sopivaa tarinaa. Oli sattuma, että törmäsin tapahtumassa Heli Paakkoseen ja Maija Karasvaaraan. He kertoivat minulle Helin väitöskirjan aiheesta. Miehestä, jonka nimi oli Johan Knut Harju (1910–1976).
Harju oli koditon alkoholisti. Hän tiesi mitä oli nukkua siltojen alla, mutta hän oli myös itseoppinut kirjoittaja. Hänen kirjoituksissaan ja piirroksissaan välittyy kuva erilaisesta Helsingistä, joka avautui asunnottomille alkoholisteille, pikkurikollisille ja prostituoiduille 1960-luvulla. Harju kutsui lukijoita katsomaan maailmaa hänen silmiensä kautta ja oli motivoitunut kirjoittamaan yli 20 000 sivua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin, jotta hän ja hänen kumppaninsa eivät unohtuisi historiaan.
Hackathonissa teimme mallin virtuaalikokemuksesta Harjun Helsinkiin ja projekti kiinnitti Helsingin kaupunginmuseon huomion. Alkuperäinen suunnitelma kasvoi kokonaiseksi näyttelyksi, jonka keskeisenä ajatuksena oli sukellus Harjun kirjoituksiin.
Tarkoitus oli yhdistää elokuva-alan tapa kertoa tarinoita ja arkiston materiaali näyttelyksi, joka herättäisi Harjun muistiinpanot henkiin. Ensimmäiseksi projektiin värvättiin lavastajat. Opiskelin ohjausta American Film Instituutissa (AFI) lavastaja Mari Lappalaisen kanssa, joka soittaessani projektista työskenteli Marvelin maailmassa. Hänen kanssaan projektiin tuli lavastaja Jonathan Maxwell, jolla on taito löytää näyttelylle sielu lavasteiden yksityiskohtien ja käytettävien materiaalien kautta sekä kyky löytää näyttelyyn rekvisiittaa mitä mielenkiintoisimmista paikoista.
Samalla kun suunnitelma Helsingin kaupunginmuseon neljännen kerroksen näyttelyyn kehittyi, Juulia Kääriä tutki Harjun piirroksia ja ideoimme kuinka herättää ne henkiin. Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus ja AVEK antoivat tukensa virtuaalianimaatiolle, jossa yhdistyisi Helsingin kaupunginmuseon arkiston valokuvat, Harjun haastattelut ja 360 kameralla kuvattu museoratikka. Jani Hietanen loi animaatioon äänimaiseman ja teki ihmeitä Harjun alkuperäisten haastattelujen äänen laadun kanssa. Virtuaalisen matkan tarkoitus oli luoda mahdollisuus kahdenkeskiseen hetkeen Harjun kanssa näyttelyn sisällä.
Virtuaalitodellisuus on tarinankerrontaa tilassa. Katsojalla on vapaus valita itse oman tarinansa yksityiskohdat elokuvan sisällä ja kokemus on henkilökohtainen. Ohjaajalle se luo haasteita, kuinka luoda kokonaisuus, joka toimii näiden vapauksien rajoissa. Samalla se oli täydellinen alusta J.K. Harjun tarinalle. Harjun kertoessa elämästään pääsee hänen kanssaan paikkoihin, joista hän kertoo ja pystyy kuvittelemaan hänen mielenmaisemansa eri tilanteissa.
Uskollisuus Harjun omalle äänelle ajoi työskentelyä. Heli ja Maija halusivat saada Harjun teksteille uskollisen näyttelyn. Jonathan pyrki jokaisessa rakennusvaiheessa saamaan Harjun kirjoitusten tunnelman näyttelyn yksityiskohtiin. Juulia ja Jani puolestaan antamaan Harjun mietinnöille muotoa niin äänessä kuin piirroksissa. Unohtamatta museon näyttelytyöryhmää, joka toi mukanaan aikaisempien näyttelyiden tuoman viisauden.
Matka konseptista näyttelyyn on kulkenut monien mutkien kautta, mutta työryhmä on aina työskennellyt yhden päämäärän ympärillä: Antaa Harjulle se palkinto, jota hän ei koskaan pyytänyt tai uskonut saavansa. Hän keräsi tarinansa tulevaisuuden ihmiselle, sinulle, joka tulet näyttelyyn kuulemaan mitä hän halusi kertoa.
Hanna Västinsalo
Kuraattori – Pullopostia Kurvista -näyttely / Ohjaaja – Siltojen alta tulevaisuuden ihmiselle virtuaalitodellinen kokemus
Kuvassa on vasemmalta oikealle: Hanna Västinsalo, Jani Hietanen, (Johan Knut Harju piirros), Pyry Kääriä ja Juulia Kääriä. Kuva on otettu näyttelyn rakentamisen yhteydessä.
