Kuvakokoelmien yleisöpalaute voi johdattaa tutkijan moninaisille poluille läpi Helsingin historian
Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmapalvelu helsinkikuvia.fi on ollut toiminnassa huhtikuusta 2017 alkaen. Nettipalvelun kautta on tätä kirjoittaessa selattavissa jo yli 62.000 valokuvaa Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Tämä netissä oleva aineisto on kuitenkin vain murto-osa museon valokuvakokoelmasta, ja Helsinkikuvia.fi -palveluun lisätään uusia kuvia viikoittain. Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat löytyvät myös rinnakkaisesti Kansalliskirjaston ylläpitämästä Finna-tiedonhakupalvelusta.
On ollut ilo huomata, kuinka laajan yleisön nämä kuvat saavat. Helsinkikuvia.fi -palvelun sivuilla vierailee kuukausittain vähintään yli 10.000 kävijää, mutta kenties suurimman yleisönsä museon kuvat löytävät eri sosiaalisen median alustoilla. Erityisesti Facebookissa on useita vanhoille valokuville omistettuja ryhmiä, joista suurimmissa on kymmeniä tuhansia jäseniä. Helsingin kaupunginmuseon kuvat nousevat esille näissä ryhmissä liki päivittäin. Samaten vanhojen mustavalkoisten kuvien digitaalinen värittäminen on muodostanut omat aktiiviset yhteisönsä sosiaalisessa mediassa. Myös näissä ryhmissä Helsingin kaupunginmuseon kuvat ovat taajaan käytössä.
Kuvassa: Kristianinkatu 15 Kruunuhaassa sisäpihan puolelta nähtynä, 1907. Kuva: Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo. Väritys ja kuvankäsittely: Juha Tarvainen.
Sosiaalisen median alustoilla esiintyessään kuvat tuottavat ympärilleen jatkuvasti uutta informaatiota: keskustelua, huomioita, tarinoita, muistelua, arvailua, argumentaatiota sekä asiavirheiden korjaamista. Tämänkaltainen palaute on ensiarvoisen tärkeää myös meille museolaisille. Suuren kuvakokoelman kuvatiedot ovat kertyneet tietokantoihimme asteittain vuosikymmenien saatossa, kymmenien eri ihmisten työpanoksen kautta. On väistämätöntä, että näin mittavassa aineistossa on kuvailutietojen osalta sekä puutteita, epätarkkuuksia että myös virheitä. Näitä tietoja lisäämme ja korjaamme mielellämme. Usein valokuvista ei välttämättä tiedetä edes valokuvaajaa tai kuvausajankohtaa, ja yleisön tekemät havainnot auttavat meitä aina eteenpäin kuvien tarkemmassa määrittelyssä. Valitettavasti Helsingin kaupunginmuseolla ei ole mahdollisuuksia seurata useilla eri alustoilla elävää vuolasta internet-keskustelua. Siksi meille lähetetty kohdennettu palaute onkin ensiarvoisen tärkeää.
Palautetta voi lähettää meille sähköpostitse (kuvakokoelmat@hel.fi), mutta ehkäpä kaikkien suosituin palautekanava löytyy sekä helsinkikuvia.fi- että Finna-palveluista itsestään: siellä jokaisesta yksittäisestä kuvasta on mahdollista lähettää palautetta suoraan museollemme. Viime vuosien aikana tämä palautteen määrä on kasvanut tasaisesti. Vuodesta 2020 alkaen olemme keskimäärin saaneet n. 50 palautetta kuukaudessa helsinkikuvia.fi -palvelun käyttäjiltä; myös Finnan palautekanavan kautta saamme yhteydenottoja karkeasti ottaen saman verran. Erityisen vilkasta lähetetyn palautteen määrä on ollut viime talvena, jolloin palautteita saapui parhaimmillaan useita satoja kappaleita kuukaudessa.
Palautteiden äärellä
Usein saamamme palaute kumpuaa ihmisten omasta henkilöhistoriasta. Valokuvista tunnistetaan edesmenneitä sukulaisia ja ystäviä; kuvissa näkyvät rakennukset ympäristöineen kirvoittavat myös mieleen muistoja ja kertomuksia. Asiakkaan suostumuksella voimme kirjata näitä tietoja ylös, sillä niillä on arvonsa ja merkityksensä yksilöllisenä ja yhteisöllisenä muistitietona. Vaikka itse kuvapalvelussa näkyviin kuvateksteihin näitä tiedonantoja ei aina voida merkitä, ne kuitenkin voidaan tallentaa museon tietokantaan, valokuvaan liittyvänä lisätietona.
Saamamme runsas palaute johdattaa myös niitä käsittelevän tutkijan väistämättä moninaisille poluille läpi Helsingin alueen historian. Erityisen arvokasta palautetta saamme ihmisiltä, jotka kykenevät tunnistamaan valokuvistamme sittemmin muuttuneita tai kadonneita ympäristöjä. Esimerkkinä tästä käy kokoelmissamme oleva yli 100-vuotias valokuva Itä-Helsingistä.
Kuvassa: Laajasalon Yliskylässä sijainnut Huvila Österäng, myöh. Haukkaniemi. Kuva todennäköisesti 1900-luvun alusta. Tuntematon kuvaaja / Helsingin kaupunginmuseo. Itä-Helsingin rannikko- ja saaristoalueiden historiasta kiinnostuneille historiantutkija Jan Strangin kirjat sekä julkaisut mm. Herttoniemen, Tammisalon, Laajasalon ja Vartiosaaren huviloista ovat korvaamaton tietolähde. https://www.strang.fi/uppby/
Tämän valokuvan pohjustuspahvin kääntöpuolelle aikanaan käsin kirjoitetut tiedot väittävät sen esittävän Killingholman luotoa, joka sijaitsee Tullisaaren edustalla. Nämä paikkatiedot olivat seuranneet kuvan mukana, kun se julkaistiin helsinkikuvia.fi -alustalla. Tästä kuvasta palautetta lähettänyt asiakas tunnisti siinä sukulaistensa aikanaan omistaman puuhuvilan. Tämä rakennus ei kuitenkaan sijainnut Killingholmassa, vaan Yliskylänlahden toisella puolella. Kyseessä olikin Yliskylän Kuukiventiellä aikanaan sijainnut puuhuvila Villa Österäng. Huvilan rakennutti liikemies ja poliitikko Hjalmar Schildt vuonna 1888. Huvilalla oli 1900-luvun aikana useita omistajia, ja se myös nimettiin uudelleen Haukkaniemeksi. Viimein rakennus purettiin 1970-luvun lopulla. Vaikka rakennuskanta tällä paikalla on muuttunut, voi oikean sijainnin vahvistaa kuvassa olevan yksityiskohdan, nimittäin niemen edustalla olevan ”kuukiven” kautta. Tämä kivi on yhä nähtävissä suunnalta, josta kuva oli alkujaan otettu: Tuorinniemenpuiston rannalta, nykyisen talviuintipaikan läheisyydestä.
Kuvassa: Näkymä Tuorinniemenpuiston rannalta kohden Yliskylää, 21.4.2021. Nykyisin paikalla sijaitsevat Asunto Oy Haukkaniemen rivitalot, osoitteessa Kuukiventie 9. Kuva: Jukka Cadogan.
Saamme myös suuren määrän palautteita erikoisalojen harrastajilta, erityisesti autojen ja lentoliikenteen historiaan perehtyneiltä ihmisiltä. Kuluneena keväänä olemme kirjanneet ylös satoja valokuvissa näkyvien ajoneuvojen merkki- ja mallitietoja. Lentokoneiden osalta aiempia vääriä tietoja on saatu korjattua, mikä on myös auttanut kuvien tarkemmassa ajoituksessa. Asiaan aiemmin perehtymättömänä on häkellyttävää huomata, kuinka tarkasti esimerkiksi vanhojen lentokoneiden vaiheet on kirjattu ylös lentoliikenteen historiaan omistautuneilla nettisivustoilla. Mikäli valokuvassa on nähtävissä lentokoneen rekisteritunnus, on helppoa saada tietoonsa koneen ensilennon päivämäärä, kuin myös tämän aluksen myöhempi kohtalo.
Hyvä esimerkki siitä, miten tämänkaltainen palaute auttaa tarkentamaan vanhojen valokuvien historiallista merkitystä on hahmotettavissa seuraavasta kuvasta, joka on Seutulan – nykyisen Helsinki-Vantaan – lentokentältä.
Kuvassa: Seutulan lentokenttä syyskuussa 1959. Kuva: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo
Aiemmin tästä Volker von Boninin ottamasta kuvasta on tiedetty vain yleisimmät perustiedot, tässä tapauksessa kuvan ottamispaikka sekä kuvaajan itsensä muistiinmerkitsemä ajankohta: syyskuu 1959. Saimme tähän kuvaan liittyvän palautteen, jossa asiakas oli järjestelmällisellä tarkkuudella nimennyt kaikki kuvassa näkyvät henkilöautot. Eräs näistä autoista osoittautui todelliseksi harvinaisuudeksi: kuvan keskellä, terminaalirakennuksen sisäänkäynnin edessä seisoo sivuttain pysäköity musta henkilöauto, joka on itä-saksalainen Horch Sachsenring P240. Kyseinen ajoneuvo oli DDR:n autoteollisuuden valmistama luksusauto, jonka pääasiallisia käyttäjiä olivat Itä-Saksan korkeimmat virkamiehet ja diplomaatit. Tiettävästi tällainen Sachsenring P240 oli Suomessa Itä-Saksan suurlähetystön edustusautona. Tämä tieto saa nyt katsojan huomion väistämättä kiinnittymään kuvan vasempaan ylälaitaan, jossa seisoo kaksi DDR:n valtionlentoyhtiö Deutsche Lufthansan matkustajakonetta. Niistä etummaisen rekisteritunnus (DM-SAL) kertoo niiden olevan neuvostovalmisteisia, 28-paikkaisia Iljušin IL-14 -matkustajakoneita.
Mutta mistä tapahtumasta tässä on kyse? Voimme kenties arvella, että Itä-Saksasta saapuneet lentomatkustajat ovat motivoineet myös maansa suurlähettilään kunnioittamaan tilaisuutta läsnäolollaan? Tapahtuma on joka tapauksessa ollut riittävän kiinnostava saadakseen myös saksalaissyntyisen ammattivalokuvaaja Volker von Boninin (1924–2006) paikalle kameroineen ikuistamaan tämän hetken. Varmuutta asiaan ei voida saada ilman tarkempaa tutkimusta. Kuitenkin eräs arvaus, jonka voisi esittää liittyy jalkapalloon: syyskuussa 1959 nimittäin pelattiin ensimmäinen ottelu Suomen ja Itä-Saksan maajoukkueiden välillä. Olympiastadionilla sunnuntaina 6.9.1959 pelattu ystävyysottelu päättyi Suomen voittoon lukemin 3–2.
Jukka Cadogan, tutkija, Kuvakokoelmat
Helsingin kaupunginmuseo
