Poliittisuus omaehtoisissa musiikkitiloissa
MV: Kuuntelet Helsingin Kaupunginmuseon podcastia, jossa keskustellaan Tiloissa -näyttelyyn liittyvistä teemoista ja ilmiöistä. Tänään meillä on aiheena poliittisuus omaehtoisissa musiikkitiloissa. Siitä mun kanssani on saapunut tänne keskustelemaan kaksi pitkän linjan punkkaria eli Nyströmin Janne ja Torvisen Masa, tervetuloa.
JN: Kiitos.
MT: Kiitos.
MV: Alkuun tämmönen taustottava kysymys. Onks teidän oma kiinnostus poliittisiin aiheisiin syntyny nimenomaan punkkiskenen sisällä vai onks se tullu jostain muualta?
JN: Ne on kai vähän sillee käsi kädessä tullu. Et kyl siin on osittain varmaan kiinnostus punkkiin on myöskin ollu sen takia, et on ollu jonkinlainen kiinnostus siihen poliittiseen suuntaan. Mut kyl se on. Punkki on kuitenkin vaikuttanu siihen, et on sit enemmän syventyny siihen. Ja myöskin siihen, et on löytäny muita, joil on samantapasia mielipiteitä ja samanlaista maailmankatsomusta.
MT: Samat sanat. Tavallaan erillään, tavallaan hyvinkin paljon yhdessä ja toisiaan tukee. Mut toisaalta myös jossain mieles halunnut pitää ne erillään toisistaan.
MV: No Punk ry eli pääkaupunkiseudun underground nuorisokulttuuriyhdistys vuokras vuonna 2002 Helsingin Käpylästä Vuoritalon, josta sit muodostu tämmönen punkkiskenen tukikohta. Te molemmat varmasti hengasitte Vuoritalolla aika paljon, niin kuinka poliittinen paikka se teidän mielestä oli?
MT: Nii, emmä tiä oliks se mitenkään erityisesti poliittinen paikka sinänsä. Se tarjou keikka- ja treenitilat ja sitä varten se toiminta pyöri. Siel oli sit kyllä yhdellä anarkistijärjestöllä siel vuokrattu huone. Mut mun mielest se ei koskaan, ei se koskaan ollut mitenkään erityisesti, miten sanotaan, erityisesti poliittinen.
JN: Niin no sillai omaehtoinen toimiminen, niin onhan se tietyl tavalla sekin tietynlaista politiikkaa. Et siinä mielessä. Mut ei se silleen se itse toiminta, mitä siellä tehtiin. Kuunneltiin musaa ja juotiin kaljaa ja semmosta. Niin eihän se nyt ollu millään tavalla poliittista.
MV: Niin, anarkistinen toiminta oli tää, mihin Masa viittas. Oliks se nyt 2002 ku se perustettiin. Ilmeisesti kuitenkin varmaan jonkinlaisia mielenosoituskokouksia ja muita tällaisia järjestettiin Vuoritalolla sitten?
MT: Joo kyllä siäl oli. Kyl se toimi kokoustilana sille ja ehkä muillekin järjestöille ja projekteille kyllä tarpeen tullen.
MV: Oliks se 2006 ku oli tää jättimäinen Smash Asem -miekkari, joka ilmeisesti ei päässy ees hirveesti alkamaan kun poliisit jo saartoivat mielenosoittajat ja pisti sille lopun. Tätä mun käsittääkseni Vuoritalolla järkättiin. Olitteks te ite mukana Smash Asemissa?
JN: No oli sellanen tapaaminen ennen sitä yhes tilassa, missä mä jäin sit siivoamaan. Niin tästä syystä mä myöhästyin sen verran siit alotuksesta, et se oli jo saarrettu se itse mielenosoitus kun mä saavuin paikalle. Niin mä jäin sit.
MV: Saarron ulkopuolelle.
JN: Joo. Seuraamaan tilannetta.
MT: Joo mäkin jäin jostain syyst ulkopuolelle siitä. En päässy sinne ajois paikalle.
MV: Voi harmi.
MT: Joku kaveri, joka oli tullu kattomaan sitä, että kuinka hipit saa pamppua.
MV: Niin tuliks siel pamppua, miten se meni?
MT: En mä muista oliks siin mitään. Mun mielestä ihmiset pistettiin johonki busseihin ja kuljetettiin.
JN: Nii, emmä usko, et siin on ollu mitenkään hirveesti, en oo ihan varma.
MV: Niin ainakin poliisin osalta oli järjetön ylimitoitus, et siellä oli tyyliin satoja kyttiä ja sit ehkä joku 200 anarkistia.
MT: Joo.
JN: Ja siis eihän siellä kaikki ollu anarkisteja, jotka oli saarrettuna. Et mä muistan, et siin oli joku. Yritti päästä pois sillä, et se näytti jonkun Kokoomuksen puolue-, tai jäsenkirjan tai jotain tämmöstä. Et se oli vahingossa joutunu sinne saarrokseen. Ja sit se poliiseille se näytti sitä jäsenkirjaa ja selitti, et en mä oikeasti kuulu tähän porukkaan. Ei ne sitä päästäny silti.
MV: Edes kokoomuslaisuus ei pelastanut. Karseeta. No jos miettii keikkoja, mitä Vuoritalol järkättiin. Niin kuten punkkiskenes yleensäkin, niin suurin osa varmasti oli vasemmistolaisia ajatusmaailmaltaan.
MT: Kyl se varmaan semmonen joku yleisvasemmistolainen on siäl se aika yleinen.
Jos jotain. Mitä siihen nyt sit.
JN: Niin. Jossain siellä nii suhteellisen antiautoritaarista vasemmistolaisuutta kai aika suuri osa punkkareista edustaa jollain tasolla. Mut vaikeet mitenkään määritellä kovin tarkasti kenenkään puolesta.
MV: No raha on myös poliittista ja punkissa sitä ei oo koskaan kauheesti liikkunu. Ootteks te ite soittanu keikkoja Vuoritalolla?
JN: Joo, oon kyl soittanut.
MV: Millä bändeillä?
JN: No ainakin toi Maniac Miracles on ollu mun pitkäikäisin bändi. Siinä mä soitin jotain 15 vuotta ainakin.
MT: Joo mul ei mitää bändei oo Vuoritalon aikaan ollu. En oo soittanu missään.
MV: Onks jääny jotain muiden bändien keikkoja aivan erityisesti mieleen Vuoritalolt, mitä ootte käyny siel kattomassa?
JN: Mul tulee, on jääny mieleen. Oliks se nyt Paprika (Corpse), joka soitti siinä silleen, et valot ei toiminu ja sit siel oli jotain kynttilöitä ja jotain tämmöstä. Vai olikohan siin kynttilöitä? Mut sin oli ihan pilkkopimeätä siin tanssisalissa. Oli joku tällanen, et se oli varmaan joku aggregaatilla toimiva keikka. Et sit ei sähköt riittäny ku ääniin tai jotain tämmöstä. Mut muistan vaan sen, et ihmiset tanssi siellä pimeässä.
MV: Onks Masalle jääny mieleen mitään keikkoi?
MT: Ekana tulee vaan mieleen se yks anarkistisen toiminnan tukikeikka, mis mä olin mukana sitä järkkäämässä. Enkä ollu sit ilmottanu bändeille, et se on kyseessä tukikeikka. Ja kaikki lipputulot menee jollekin anarkistijärjestön toiminnan pyörittämiseen. Ni siit ei oltu ihan kovin innoissaan. Vieläkin hävettää se homma.
MV: [nauraa] Mikä bändi oli kyseessä?
MT: Sil oli ehkä. Oisko siin ollu Heartburns, Kävelevä räkä ja Last laugh.
MV: No Vuoritaloon varmasti liittyy paljon erilaisi muistoi. Sä Janne mainitsit tossa pihalla ainakin jotain kiljumuistoi.
JN: Joo, no siis itse asias ne on vaan. En ollu itse paikalla tässä tilanteessa. Mut mä muistan että yks mun silloisista kämppiksistä tuli sieltä joskus ja kerto, et oli ollu joku kiljuämpäri siinä. Sit joku erehty ja luuli sitä kusiämpäriks ja oli sit kussu siihen. Ja siitä huolimatta, niin sit toiset joi sitä edelleen sen jälkeen, koska eihän nyt hyvää juomaa kannata kantaa pois, vaikka siinä ois vähän kusta.
MV: Niin, tuo vaan semmost lisäaromii. Ja lisäaromist puheen ollen, eiks Vuoritalolla ole myös keitetty makaronia kaljassa, koska vettä ei ollut?
JN: Joo, tää oli joku tällai yöpyminen kun tuli hirvee nälkä ja oli makaronipussi, mut koko talosta ei löytynyt vettä, niin sit piti käyttää kaljaa siinä.
MT: [nauraa]
MV: [nauraa]. No tääl on tämmöistä kekseliäisyyttä, mikä on hyvin tärkeää.
JN: Siinä mä olin itse asias itsekin mukana siinä makaronin keittämisessä.
MV: Miltä se maistu?
JN: Muistaakseni siin oli joku sillai vähän metallinen sivumaku, mutta ihan ok.
MT: Kyllähän sitä käytetään ruoanlaitos olutta muutenkin.
MV: No Vuoritalost tuli jossain vaiheessa hyvinkin suosittu mesta. Ja sit sinne alko tulla myös sellasta väkeä, mitä sinne välttämättä ehkä ei olis haluttu tulevan. On ilmeisesti ollut jotain tämmösiä keikkoja, mihin on tullut myös natseja ja jopa Helvetin enkeleitä. Onko teillä kokemusta mistään tämmösist keikoista tai muistatteko, että olis tullu vastaan ihmisiä, jotka ois aiheuttanu siel Vuoritalolla jotain pahennusta?
MT: Mä rupesin jossain vaihees laskeen, et siel oli jossain välis joka keikalta, kuinka usein niit keikkoja on ollu?
MV: Viikottain.
MT: Onks niit ollu viikottain, ni mun mielest tuntu, et se on viikottain ni siel oli aina joku käsirysy tai tappelu. Sitä ei ehkä huomannu tai tajunnu. Siel oli sitä jengii aika paljon ja aika satunnaist porukkaa, mikä on tosi mageet. Ihmisii tulee eri taustoist ja kaikki ei välttämät tunne.
Mut sit ku siin ollaan, ihmiset on humalas ja vieraas ympäristössä, ni siin saattaa helposti tulla väärinymmärryksiä ja muuta. Ni sit siin saattaa seurata konflikteja. Mut niit oli semmosii pikku tappeluja ja jotain semmost nujakkaa. Ni niit rupes, tai niit, en mä tiä, oliks niit alusta asti. Mut niit oli kyl siäl ihan säännöllisesti. Sitä ei välttämättä moni muistanut. Mä muistan.
JN: Se on varmaan, ihan alussa ei ollu samalla tavalla, koska se oli varmaan kuitenkin pienempi porukka, joka käytti niit tiloja silloin, et.
MT: Nii.
JN: Et sit pikkuhiljaa sana on levinny siitä ja.
MV: Niin ja sit sinne alko tulla myös tämmöst paikallist nuorisoa, joka ehkä piti sitä enempi tämmösenä huumeidenkäyttöpaikkana kun varsinaisesti punkkikeikkapaikkana. Mut mun mielestä on mielenkiintonen tää tieto, jonka sain et se oli Anal Thunderin keikka, joka veti siis nää Helvetin enkelit paikalle.
MT: Nyt kun täst on puhetta, ni mul tulee joku muistikuva, et tämmönen keissi oli. Et ne siel oli jotain tommosii liivityyppejä. Mut se on niin kaukana tuol jossain muistin syövereistä, et en mä.
JN: Joo mäkin muistan hämärästi, et on ollu puhetta siitä, mut en mä sillee.
MT: Oliks se niin, et joku ne sit saatto siält ulos sitte, vai mitä, en mä muista.
MV: Mä olen kuullut, et ilmeisesti heidät jotenkin saatiin usutettua toisiaan vastaan. Et lähetettiin vähän kummallekin puolelle väärän suuntaista informaatiota siitä. Et toinen on saanu toisest jotain ja sit lopulta tais olla Helvetin enkelit, jotka sai usutettua ne natsit sieltä livohkaan. Mut ehkä sit kukaan ei uskaltanu niit Helvetin enkeleitä häätää.
MT: Ai ne on ollu samaan aikaan sit tämmönen.
MV: Joo.
JN: Okei.
MV: Kaikenlaista. No Vuoritalon lopettamiseen tietysti liittyy osittain taloudelliset syyt, mutta myös se, että tämmönen solidaarisuus ei sit lopulta kuitenkaan kantanut. Että oli paljon sitä porukkaa, jotka ei kunnioittanu yhteistä omaisuutta. Et saatettiin kuseskella lattioille ja muuta.
Niin kuinka yleistä teidän mielestä tällasissa tee se itse -kulttuureissa on se, et on ne yhdet tyypit, jotka yrittää järjestää ja mahdollistaa. Ja sitten on ne tyypit, jotka ehkä enemmänkin tuhoaa sitä mitä on yhdessä luotu tai ei piittaa siitä?
JN: No ainakin se on yleistä, et sit on muutama aktiivinen tyyppi, joka sit lopulta sit päätyy siihen, et sit ne hoitaa kaiken. Ja sit tulee jossain vaiheessa burnout. Se tuntuu olevan sellai toistuva kaava kaikissa tällasessa toiminnassa.
MT: Niin ja Vuoritalollaki siinki ois ollu mahollisuus jatkaa sitä kyl sitä toimintaa sit jonkin verran jatkettiinki sit epävirallisesti. Mut ei sille semmost varsinaist jatkajaa oikeen tääl löytyny ja silleen. Et ei niit sit niit aktiivisii ollu. Et siin vaihees ku se into tält Punk ry:n henkilöiltä ja näiltä loppu, ni ei sit mitään korvaaviakaan tullu.
MV: Nii, oliks se niin et siin vaihees ku anarkistinen toiminta jatku siellä sen kevään 2006 jälkeen, niin se oli vähän tällasta luvatonta menoa. Et siel ei ois saanu olla siel Vuoritalolla enää?
JN: Joo, ei siihen mitään vuokrasopimusta enää ollu eikä siin vissiin ollu sähköt.
MT: Sähköi piti, mä ainakin kerran tai pari sinne soitin uudet sähköt vaan.
JN: Niin niin.
MT: Kyl siin mentiin rälläkäl pari kertaa sinne sisään. Uudet lukot vaan sinne ja.
MV: Tai miten sanoit, soitit sähköt?
MT: Ku sen ku soittaa sähköyhtiölle, tänne tiloihin tarvii sähköt. Ja sit mä kävin kiristää ne kaapelit viäl siäl alakerran sähköpääkeskuksest kiinni. Ne oli jo joku sähköyhtiö käyny irrottamassa. Sillee simppeli homma vaan, joo.
MV: No niin, asiaa.
MT: Mut ei niit montaa tapau-, montaa keikkaa mun mielest ollu siel sit sen jälkeen kun se lopetti se virallinen toiminta. Jokunen.
JN: Niin, pari ainakin mut.
MV: No miten sit, miten tärkeää poliittisuus on teille biisien sanoituksissa? Sä Masa ainakin kirjotat Ydinperheelle ja (kovalle) ajoille tekstejä.
MT: En mä tiiä. En mä osaa sanoo. Yksilön suhde yhteiskuntaan ja päinvastoin kiinnostaa kyl. Et sit se on yhteiskunnalliiset aspektit asioist kyllä kiinnostaa. Sit et onks se sit poliittist, ni aattelin et poliittisen pitää. En mä tiä mitä se tarkottaa se poliittinen. En mä osaa sanoo.
MV: Niin se on tietysti ihan hyvä kysymys, koska tässäkin puhutaan punkin ja anarkismin kontekstista. Niin silloinhan nimenomaan puhutaan myös epäpuoluepoliittisuudesta. Ja onks poliittisuus kuitenkin jossain määrin sidoksissa siihen, että yhteiskunnallisuus on varmasti parempi sana. Mites Janne, miten tärkeitä ne on sulle, poliittiset tekstit tai yhteiskunnalliset tekstit?
JN: No siis mä oon kyllä, vaikka ite en laula missään bändissä ni oon sanotuksia jonkin verran kirjottanu. Ja nuorempana ehkä aika silleen melkein saarnaavia tekstejä kirjottanut. Nyt mä oon yrittäny enemmän silleen et jotenki et saattaa olla sillai yhteiskunnallinen konteksti jollain tasolla. mut enemmän monitulkintaisempia ja sellasii.
Mut oon myöskin kirjottanu sellasii, jotka ei oo millään tasolla. Mun mielestä millään tasolla yhteiskunnallisia. Esimerkiks mun vanha bändi Anomalia niin oli yks biisi, johon mä kirjotin sanat, jossa sanat meni kokonaisuudessaan, et kahvia saatana, kahvia on saatava.
MV: Se on tärkeä message, voin allekirjoittaa sen. [nauraa]
MT: Niin, kaiken vallankumouksellisen hulinan keskellä. Hyvä siitäkin välillä muistuttaa, kahvin tärkeydestä.
MV: No samaan aikaan Vuoritalon kanssa Länsi-Herttoniemessä toimi Siperia-niminen sosiaalikeskus, tuliks teiän käytyä siellä?
JN: Kyl mä siellä joskus kävin.
MT: Joo, joo.
MV: Vuoritalo ja Siperia on yleiset. Kuitenkin ilmeisesti jossain määrin eros toisistaan, mä en ite hirveesti Siperias käyny. Oliks siel jotenkin lähtökohtasesti erilainen meininki tai erilaiset yleisöt?
MT: Oli se jollain, jotenkin oli se vähän eri porukkaa. En mä tienny miten. Siel oli. En osaa sanoa oikein. Siin on erilaiset tyypit pyöritti sitä eikä ollu hirveesti tuntunu olevan samaa semmost kosketuspintaa niiden kans.
MV: Siperiassahan asioist päätettiin tämmösellä talokokous -meiningillä, joka oli tämmönen eurooppalaisista squateista omaksuttu tapa päättää asioista. Ja ilmeisesti siinä on omat vaikeutensa, jos pyritään tämmöseen täydelliseen demokratiaan. Niin sit asiat yleensä jumittuu aika paljon. Vuoritalolla ei tainnu olla tämmöstä talokokous -meininkiä.
JN: Ei ollu talokokousta. Mitenköhän asioista päätettiin?
MT: En mä tiiä, onk siin ollu punk, en mä kuulunu siihen Punk ry :seen.
JN: Niin, mäkin olin vaan jäsenenä siinä, mutta en ollu mitenkään pyörittämässä sitä.
MT: Mut kyl ne on siellä treeniksii rakentanu jo tehny kaikkii tommosii hommii. Ehkä niil on ollu säännöllisii kokouksii sit. Tai säännöllisii tai epäsäännöllisii. Mis ne käy tommosii juoksevia asioita sit läpi.
Mut et ihmiset Siperias oli ainakin osa taustaporukasta oli nimenomaan poliittisia ja koki, et se palvelee niiden poliittista agendaa. Se talon valtaaminen. Ni Vuoritalon taustalla ei ollu semmosta avoimesti poliittist päämäärää.
MV: Mm. Vuoritalol oli.
JN: Niin se oli enemmän alakulttuurimesta kun poliittinen paikka kuitenkin.
MV: Mut sit oli myös sosiaalikeskus Satama 2009-2011, jonka ainakin Helsingin kaupunki muistanee ikuisesti siitä, että siinä oli romanien asuntovaunuleiri siin pihassa. Onko Satamasta mitään muistoja?
JN: No kyl siellä tuli jonkin verran käytyä. Ja joskus olin jossain mukana kokkailemassa jotain siellä myöskin, mutta en mä tiedä.
MT: Mua vähän harmittaa, et mä en oo aikanaan ollu lähemmäs kontaktis sen enempää Siperian kun Sataman porukalta, jonka mä koin, et ne on jotenki jatkumoa toisilleen. Koska mä oon jälkeenpäin kyl tutustunu niis mukana oleviin tyyppeihin. Se on ihan kiinnostava tarinansa niissäkin.
Valitettavasti ei oikein tiedä, tunne niit hommii. Et mitä siel on, miten siel on hommat menny. Keikoil tuli käytyy, mut ei mitenkään oltu semmoses sisäpiiriyhteydes siihen, et mitä siel kulissien takana oikein tapahtuu. Ja ketä se porukka on, ketä niit pyörittää tota toimintaa.
MV: Niin Satamassakin oli sama tarina kun Vuoritalossa ja Siperiassa, että toiminta jäi lyhytaikaiseksi, koska kaupunkien vuokrasopimukset umpeutuvat ja näin. Että tuntuu et edelleen on tosi vaikea löytää sellasia pysyviä paikkoja tommoselle underground-kulttuurille tai näköjään myöskään punk-musiikille. Et nyt tietysti baareissa sitä pääsee kuulemaan, mut et tällaiset ikärajattomat paikat, niin niitä ei hirveesti oo.
JN: No Oranssi on aika hyvä sellanen mun mielestä. Vaikka nyt tällä hetkellä siellä ei vissiin järjestetä keikkoja koronan takia, mut.
MV: Ja taitaa olla ainut itse asiassa tommonen ikärajaton. Et sittenhän ilmeisesti Squat Makamik ja Kumma. Tai en tiä onko Kumma enää olemassa, mut että tietysti niissä se toiminta on aika pienimuotosta.
MT: Niin. No mut se Kumma on ihan magee kyl paikka ollu kyl ja muistuttanu kyl semmost perinteist (skuatti)meininkii vuosiin. Just silleen et siel on vaikuttanu olevan ihan hyvä meininki keikoilla.
MV: Niin just se, et mennään keskelle mettää johonki ränsistyneeseen omakotitaloon ja sit siel on joku pieni huone, missä bändi soittaa. Eiks se Kantsussa oo vai missä se on? Vai Malminkartanossa?
JN: Malminkartanossa taitaa olla joo.
MV: Joo. Just kävin kattomassa niiden Facebook-päivityksen. Et mietin, et onks se viel olemassa. Ni edellinen päivitys oli vuosi sitten pistetty ja siinä juurikin kirjoitettiin, että olisiko jotain aktiiveja, jotka voisivat lähteä tähän mukaan? Että tämä ei pyöri tällaisella ja jos ei saada lisää porukkaa mukaan. Eli siinäkin oli tämä ongelma, että kun ydinryhmä jotenkin kyllästyy tai väsyy, niin sit yritetään saada lisää. Ja sit niit ei kuitenkaan saada.
MT: Joo, se on viimesin asia mitä mäkin muistan siit. Tää pyyntö siit, et kaivattais vähän lisää aktiiveja.
MV: Hmm. No Katu on punk pyörii edelleen. Sitä on järjestetty vuodest 2007 alunperin anarkistisen toiminnan toimesta ja nyt sit ilmeisesti vähän sekalaisemmalla ryhmittymällä. Siinä oli esikuvana 90-luvun poliittinen Reclaim the Streets -liike, mutta ei haluttu teknoa vaan haluttiin punkkia. Ootteko soittaneet Katu on punkissa?
MT: Joo. On tullu soitettua.
JN: Pari kertaa kahella eri brändillä.
MV: Muistatteko missä lokaatioissa ne oli silloin?
JN: No tässä aika lähellä. Olik se nyt työkkärin portailla niin soitin Heterofobia – nimisen bändin kanssa aikoinaan ja sit. Sit se oli jossain siellä, oliks se nyt Lönnrotinkadulla niin Anomalia -bändin varmaan eka keikka oli siellä.
MT: Joo meil oli Ydinperhe kans joskus. En mä tiä, jossain keskustas. Siin Lasipalatsin vai mikä se on vieres oli. Muistaakseni siin oli joku katu vallattu. Olikin ihan hyvii tapahtumiin.
MV: Muistatteks te, et onks niist tullu ikinä kyttien tai autoilijoiden tai asukkaiden toimest jotain valituksia, vai onks ne menny smuuthisti?
JN: No silloin ekassa Katu on punkissa, muistaakseni se oli eka, niin siinähän oli auto joka ajoi ihmisten päälle.
MV: Ai jaa. Oliks Audi?
JN: En tiedä oliks se Audi, mutta.
MT: Vai Bemari.
MV: Nii. Vai Mersu.
JN: Sit tota poliisithan otti tän kuskin kiinni ja kuulin myöhemmin, et ois ollu se vielä sillee, et sil oli amfetamiinii veressä ja se oli ajokiellossa se kuski. Et menettäny korttinsa aikasemmin jo. Niin sitä varmaan harmitti vähän, et mitä tuli tehtyä.
MV: Niinpä.
MT: Käviks siin jotain sit huonosti?
JN: Ei, siis jotkut oli sit käyny jossain lääkäriasemalla. Et oli joku selkä kipee tai jotain, mut ei se kovaa ajanu. Et kun se, siin oli liikennevalot ihan vieressä ja se lähti siitä, niin ajo vaan päälle, mut ei se kovin kovaa ajanu.
MV: Mut hän oli enemmänkin vaan tämmönen sekopää kun joku semmonen, jolla ois ollut poliittinen motiivi siitä, et nyt hemmetin punkkarit pois täältä.
JN: Ehkä.
MT: Kyllä poliisi on varmaan tosi monesti kyl ollu jotenkin korostetun myötämielisesti suhtautunut ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Ottaen huomioon et välil niis on ollu aika vähän porukkaa ja sit kuitenkin keskeytetään liikenne. Et kyl siel, kyl varmaan aika helposti ne sais hajaannutettuu nää valtaajat. Mut annettu tapahtuman jatkuu tiettyyn pisteeseen asti.
JN: Ja poliisihan on joskus tullu kysymään, et eiks voitais kertoo etukäteen, et missä se on niin ne vois valmiiks pysäyttää liikenteen ja tällasta.
MV: [nauraa]. Onks niin, et poliisi on jopa alkanu tulla siis vähän vastaan nykyisin, että he ei välttämättä suhtautuis niin vihamielisesti kuin mitä on saanu historian saatosta asti lukea. Et poliisit on vihollisia punkkareille?
MT: Ei tost Elokapinast, mikä tää oli tää mellastus, niin ainakin vähän näytti vähän toista, mitä tommonen luvaton ilmoittamaton mielenosoitukses. Mitä semmosest voi seuraa. Et se nyt on viimeaikaisin esimerkki tost poliisin toiminnast kadunvaltauksesta.
JN: Muistan ku oli Tampereella tällanen Katu on punk -tyylinen mielenosotus, niin siellä poliisit suhtautui kyl ihan eri tavalla. Et kyl ne on sen verran paljon porukkaa, et kyl ne antoi sen jatkua. Mut sit ne kuljeskeli siellä ja antoi sakot julkijuopottelusta jokaiselle, jolla oli avattu kalja kädessään tai jotain tämmöstä.
MV: Niin Tampereella on omat perinteensä mustavihreiden päivien osalta poliisin ja punkkarien yhdessäolosta. Et se ei oo yleensä kyl tainnu sujuu kauheen hyvin.
JN: Mm.
MV: Ainakin itse oon joutunu mustavihreillä päivillä joskus putkaan.
JN: Samoin.
MV: [nauraa] No Katu on punkissa bändeille harvemmin maksetaan mitään liksaa. Et kyse on kuitenkin antikaupallisesta tapahtumasta, mihin tähtää myös se, et halutaan saada kadut autoilijoilta takasin kaduilla kulkijoille.
Niin mikä teillä on suhde rahaan siinä mielessä? Et onks teillä aina ollu täysin itsestäänselvää punkkiskenessä se, että keikkojen ei kuulu maksaa? Tai soittajan ei välttämättä tarvii saada mitään isoja korvauksia?
JN: No kyl se on ollu aika itsestäänselvyys joo. Et ei nyt niin kauan kuin jossain bändissä soittanu, niin ei sitä oo oikein voinu odottaakaan, et sais mitään isoja korvauksia. Jos on jossain ulkopaikkakuntalaisena jossain, niin sit on ihan kivaa et saa jotain matkakuluja maksettua ees osittain. Mut kyl siin välillä oon joutunu itekin maksamaan siitä, et pääsee paikalle soittamaan.
MT: Jotenkin niin se vaan on. Ei sitä, tai kai sitä vois mut se on vaan semmonen vähän tapa, ettei sitä viit niist keikoista ihmisiltä. Tai et ei siit nyt oo tapana pyytää mitään suurii summii. Yleisö maksaa ja bändit saa rahaa. En mä tiiä, miks se menee niin. Johtuuks se siit, et jengil ei oo fyrkkaa vai mitä.
MV: Oisko toiveena, että tulis kuitenki vähän enemmän rahaa?
MT: En mä tiä, ei kai. Must on just hyvä et mitä halvemmat liput on. Sama se on levyissä mun mielest. Levyt ja keikat pitää olla matalalla. Siin ei oo kukaan oikeestaan silleen välistävetäjänä tai pääse. Jotenkin kädest suuhun vaan, en mä tiiä.
MV: Joo ja toi on siis sinänsä juuri näin, et itseä esimerkiks häiritsee älyttömästi kun mä kattelen vaikka Diskoksesta jotain levyhintoi. Ni just huomasin, et joku myi Grassin ekaa levyä 70 €:lla. Niin se tuntuu jotenkin niin sen filosofian vastaiselta tai jopa sen filosofian raiskaukselta.
Et sä myyt jotain anarkopunkkilevyä, jonka kannessakin lukee et älä maksa enempää kuin tämä. Niin jollain reilusti ylihinnalla vaan sen takia, että levyjen hinnat on nyt nousseet. Et ootteko te sitä mieltä, että punklevyn, tai et punklevyistä pitäis maksaa?
JN: No ei nyt mitään seittemääkymppiä kannata maksaa mistään punklevystä tai muustakaan mun mielestä. Tai pitää olla kyl ihan helvetin hyvä levy, et.
MT: Sit saa jonkun jännän tavaran. Just sit se varmaan kutkuttaa ku semmonen on ja monella muulla ei oo. Sitä on himoinnu pitkää, et tuo on harvinainen ja tota ei saa mistään. Sit maksat seittemänkymppii.
MV: Tai kaks tonnia siitä. TK:n ekast (EP:stä) vai seiskasta?
MT: Niin.
MV: Eli omistaminen on ihan mukavaa välillä. Tietyis asioissa.
MT: Niin varmaan silleen, et ei.
JN: Ite en silleen levynkeräilyä sillä tavalla harrasta. Et ois mitenkään et pakko omistaa joku tietty painos jostain levystä tai mahollisimman monta eri versiota siitä. Vaan kyl se levyllä oleva musiikki on kuitenkin se tärkein, mut kylhän ne levyt on kivoja. Kyl mul on aika paljonkin niitä, mutta en silti pidä itseäni levynkerääjänä silleen.
MT: Niin, bändi nyt on halunnu, bändinä on halunnu vaan, et kaikki on mahollisimman saatavilla. Ja et ne saa ilmatteeks netistä jos haluaa ja täl taval. Et ei sil oo mitään tarkotust siin mitenkään mitää rahaa tehä tai mitään. Kuhan sen saa jakoon.
MV: No koettteks te, että poliittisuus olis punkissa viime aikoina tai tällä vuosikymmenel tai tällä vuosituhannella jotenkin vähentynyt? Vai onks se ollu jotenki vakio?
JN: Must tuntuu, et siin on tapahtunu sellanen jotenkin muutos, et on paljon enemmän porukkaa jotenkin jotka käy punkkeikoilla ja sillee. Tai ainakin jossain vaihees oli verrattuna siihen mitä se joskus 90-luvulla oli. Niin kyl mä luulen, et on vähintään yhtä paljon yhteiskunnallisia punkkareita. Mut ehkä siihen mahtuu enemmän erilaisia sit joukkoon kun on enemmän porukkaa.
MT: Niin se on aika iso semmonen kattokäsite ja sateenvarjo se punk. Ja sit ku semmonen lähinnä mitä mun mielest 2000-luvun on nähnyt prosessin tapahtu. Semmosen prosessin tapahtuvan, et semmonen nurkkakuntaisuus punkin sisällä on hälvenny.
Nii enemmis määriin kaikki on sitä samaa porukkaa ja se on. Ei lajitella itseään johonkin tiettyyn alagenreen. Ja se on sit varmaan tuonu semmost monimuotosuuttakin siihen. Ja myös sil taval se voi näyttää, et ehkä joku tietyst vinkkelist se voi näyttää, et semmonen poliittisuus on hälventynykin.
Mut mä luulen, et se on vaan näyttää siltä sen takia, koska se moninaisuus on lisääntynyt. Kellään ei oo kiinnostust vetää jotain rajoja tai olla jotain. Mitenköhän mä nyt tän lauseen päättäsin, ku mä oon tän alottanu. Jos nyt se tuli asia selväks, niin.
MV: Asia tuli selväksi. Mutta sinänsä kiinnostavaa, koska sitten on myös tullut se niin sanottu vastavetoiselle poliittisuudelle. Eli bändit, jotka vaikka sanoo olevansa epäpoliittisia, mikä sit monesti tarkoittaa sitä, et ne on vähän niinku oikeelle kallellaan.
Tai koettteks te, että se, että punk esim. 90-luvulla politisoitu niin vahvasti ni ois synnyttäny sellasen vastareaktion, mikä etenkin vanhemman koulun punkeissa välillä tuntuu nostavan päätään? Et siellä on hirveästi tämmösiä ihmisiä, jotka haluaa sanoa, että ei punk silloin 70-luvulla ollut poliittista. Vaikka punk kuitenkin lähtökohdiltaan on aina ollu, jos ei muuta ni ainaki antifasistista. Niinku Englannissa noi kaikki Rock against rasism -miekkarit ja muut osottaa.
MT: Se on, punkin historiaa kun kattoo tai tämmösen punk-skeneilyn historiaa. Ni se on hyvin 2000-luvulle asti ollu semmosta, et siin on aika nuoret tyypit keksii punkia aina uudestaan. Silleen et ku ne ei, jotenkin vastavetona sille mitä vanhemmat, jotenkin vanhempien punkkien edustamat. Jotenkin niille, miten ne näkee.
Et se on negatiivisia juttuja ja ilmiötä punkissa. Ni sit ne on luonu sen ite uudelleen. Ja se on semmost teesii ja antiteesii sitten ollu tosi kiivaal tahdilla. Et se on muutamas vuodes saattaa muuttuu koko. Heilahtaa koko pakka uusiks sillee, et kaikenlaisii eri alasuuntauksia on tullu ja menny punkis. Ehkä se on rauhottunu nyt vähän tässä. Mikä se kysymys tai asia olikaan? Mist oli puhe.
MV: No sä vastasit siihen ihan hyvin. Mun mielest toi Kill your parents -tyyppinen juttu on hyvin paikkansa pitävä. Et kaikki menee sykleissä ja aina tavallaan pyritään kuitenkin tekee asioit vähän eri tavalla kun toiset on tehny.
JN: Sellanen osittainen muutos on tässä tapahtunu mun mielestä. Et on enemmän keski-ikäistä.
MV: Todella.
JN: Väkeä mukana. Ku punk oli sillon aikoinaan kun ite oon tutustunut punkkiin, niin ku joku oli melkeen 30 niin sittenhän se oli ihan tosi kummallista. Et noin vanha tyyppi kuuntelee vieläkin punkia. Mut nykyään se ei oo niin harvinaista et on yli viiskymppisiä.
MV: Ja itse asiassa 30 ois ollu ikivanha 90-luvul. Koska mä muistan kun mä kattelin jotain keikkajulistetta. Oisko se oli joku Tohmajärven punkkikeikka, ni siin luki silleen, että ikärajaton. Vanhuksille kaljaa. Eli + 18-vuotiaille kaljaa. [nauraa] Eli suurin osa porukasta oli kuitenkin vielä alaikästä.
JN: Mm.
MV: Et se on kyl huomattava muutos. Onks teil mitään omaa käsitystä siitä, et mist se vois johtua, et nuorisoa ei sit punk tunnu enää kiinnostavan?
JN: No kai niitä nuoriakin punkkareita on, mut ehkä. Nii, ehkä enemmän se, et mikä on sit ollu erilaista. Et tollaset neljäkymppiset ei tajuu lopettaa sitä.
MT: Niin.
MV: [nauraa] Et onko vika heissä?
MT: Nii et sit vaikee sitä on nuorisoa syyttää täst nyt silleen. Et se on vähän oma vika. Et jatkaa ja jaksaa olla kiinnostunu ja sillee asiat on ehkä vähän kypsyny. Et pikkuhiljaa sukupolvi toisensa jälkeen ni sit alkaa olla vähän fiksumpaa touhua. Et ei nyt varmaan mitään liimojen imppaamista tual ja mummojen potkimist kovin kauaa jaksa kattoo. Välttämät montaa kuukauttakaan.
Et mut sit pikkuhiljaa se on kypsyny siihen pisteeseen. Et sit tätä touhua jaksaa kattoa viäl aika paljon vanhempanakin kun ihan alaikäsenä.
MV: Hei, tää on mun mielest hyvä loppukaneetti. Voidaan lopettaa tähän. Kiitos.
JN: Kiitos.
MT: Joo, kiitti.