Kaupunginmuseon pitkäaikainen johtaja Leena Arkio-Laine on kuollut
Kaupunginmuseon pitkäaikainen johtaja Leena Arkio-Laine (1942–2022) on kuollut nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän toimi kaupunginmuseon johtajana vuosina 1990–2003.
Muistamme Leenan vahvana ja idearikkaana johtajana, jonka aikana kaupunginmuseo uudisti näyttelyiden sisältöä ja visuaalista ilmettä ja ylipäänsä toimintatapoja kaikilla kaupunginmuseon keskeisillä toiminta-alueilla. Luova ja voimakas ihminen levitti työyhteisöön eteenpäin menemisen energiaa ja uusia ajatuksia. Monet muistavat hänet karismaattisena esiintyjänä.
Näyttelytrilogia Muisti, Aika ja Tunne edusti uudenlaista näyttelykerrontaa, jossa hyödynnettiin lavastajia ja taiteilijoita. Museovieraita osallistettiin kauan ennen kuin siitä tuli valtavirtaa, kun kävijät saivat Muisti-näyttelyssä ripustaa muistojaan pyykkinarulle. Horisontissa Helsinki -näyttelyn näyttelysuunnittelija oli italialainen Giada Ricci. Kaupunkilaiset pääsivät tapaamaan entisaikojen helsinkiläisiä Kohtaamisia (Rendez vous) -hankkeessa, jolla juhlistettiin Helsingin 450-vuotisjuhlavuotta. Kaupunginmuseo saikin Euroopan museofoorumin (European Museum Forum) erityismaininnan Muisti-näyttelystä (1995) ja Sofiankadulla toteutetusta Katumuseosta ja Kohtaamisia-projektista (2002).
Kaupunginmuseo verkostoitui aktiivisesti ulkomaisten museoiden kanssa ja Leena oli näkyvä hahmo kansainvälisillä foorumeilla. Yhteistyö Tukholman, Tallinnan ja Pietarin kaupunginmuseoiden kanssa tuotti Sederholmin talossa näyttelykokonaisuuden 1809 – Eri teille ja Kuningas matkustaa ja Sederholmin suvun kantaisän Erik Sederholmin vaiheista kertovan museopedagogisen projektin. Venäjä-yhteistyö tuotti myös näyttelyt Moskovan muoti ja Kehon muisti – neuvostoajan alusvaatteita. Joulu-näyttely kiersi Brysselissä, Lyonissa, Luxemburgissa ja Pietarissa.
Museoverkko kasvoi voimakkaasti. Sofiankadulla voitiin vuonna 1995 avata uudet näyttelytilat täydentämään Hakasalmen huvilan tiloja, ja museon hallinto ja kuvakokoelmat muuttivat myös Sofiankadulle. Sederholmin talo entisöitiin museokäyttöön. Tuomarinkylän Lastenmuseo ja Ratikkamuseo perustettiin, samoin nyt jo suljetut Koulumuseo ja Voimalamuseo. Kaupunginmuseo vahvistui museoammatillisesti, kun museo sai uusia konservaattoreiden, museolehtoreiden ja rakennustutkijoiden vakansseja. Myös museon ensimmäinen kokoelmapolitiikka, tuolloin kokoelmastrategian nimellä, ja poistopolitiikka kirjoitettiin Leena johtajakaudella.
Leena Arkio-Laine lähti määrätietoisesti ajamaan kaupunginmuseota digiaikaan 1990-luvulla. Kaupunginmuseossa otettiin käyttöön tietokanta, jossa kuva oli uudenlaisessa, suuressa roolissa ja ajatuksena oli koostaa tietokantoihin tallennetusta materiaalista pieniä tietopankkeja, joita voisi selata museokäynnin yhteydessä. Ajatus oli edistyksellinen aikana, jolloin kukaan ei edes haaveillut verkossa toimivista, yleisölle avoimista tietokannoista. Museossa tehtiin ensimmäinen verkkonäyttely jo 1997 ja vuonna 1998 julkaistiin Goviniuksen talon 3D-mallinnus ja tontin arkeologisten kaivausten esittely. Valtioneuvoston linnan paikalla sijainneesta Goviniuksen talosta ei ollut yhtään visuaalista tallennetta, joten pieteetillä tehty ja tutkimuksen perustuva 3D-kuva oli ensimmäinen ja edelleen ainoa visuaalinen esitys tontin rakennuksista. Tuohon aikaan 3D oli uutta ja ihmeellistä eikä kovin moni museo tai muu kulttuurialan toimija ollut sitä hyödyntänyt.
Leena Arkio-Laineen ura Helsingin kaupunginmuseossa alkoi jo vuonna 1971 ja hän teki vuosia rakennussuojelun ja kulttuuriympäristöjen suojelun pioneerityötä jo ennen kuin hänestä tuli museonjohtaja. Hänellä oli aktiivinen rooli Tuomarinkylän kartanon pää- ja sivurakennuksen peruskorjauksessa ja restauroinnissa. Muita tärkeistä kohteita olivat Aino Acktén huvila, Stansvikin ja Kulosaaren kartanot sekä Rikhardinkadun kirjasto. Keskustassa tärkeä hanke oli ns. ruiskumestarin talo Kristianinkadulla. Leenan anisota oli, että rakennus tunnistettiin keskustan vanhimmaksi säilyneeksi puutaloksi ja avattiin yleisölle vuonna 1980.
Leena Arkio-Laine osallistui aktiivisesti kaupungintalokorttelin eli ns. Leijona-korttelin peruskorjauksen ja entisöinnin suunnitteluun, ja ylipäänsä Senaatintorin eteläreunan rakennusten peruskorjaukseen, joka saatiin päätökseen 1988. Kaupungintalon peruskorjaus valmistui vuonna 1999.
Tärkeä tutkimus- ja peruskorjauskohde oli Sederholmin talo, jossa avattiin ensimmäinen museonäyttely vuonna 1995. Talon ennallistamissuunnitelma herätti keskustelua alkuperäisen 1700-luvun julkisivun palauttamisesta, mutta lopulta päätettiin jättää näkyviin rakennuksen historiallinen kerrostuneisuus ja 1860-luvun ikkuna-aukot.
Myöhemmin johtajana Leenan laajat verkostot kaupunkiorganisaatiossa auttoivat kaupungin omien kiinteistöjen säilyttämistä, korjaamista ja suojelua. Samalla tietoisuus kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten merkityksestä kaupungin vaalittavana omaisuutena vahvistui.
Hänen moninaisiin mielenkiinnon kohteisiinsa kuuluivat huonekasvit, joista hän julkaisi pioneerityön Blomma kruka! Krukväxternas kulturhistoria i Finland (1991) sekä ruokakulttuuri, joka museotyössä toteutui pääkaupungin ruokakulttuuria esittelevänä keittokirjana Pique-nique. Eväsretki Helsingin historiaan (2000).
Minna Sarantola-Weiss
Kuvassa: Museonjohtaja Leena Arkio-Laine (1942–2022) pormestarinrouva Katarina Lydikintytär Jägerhornin rooliasussa Helsingin 450-vuotisjuhlien yhteydessä järjestetyllä piknikillä Kaivopuistossa kesällä 2000. Kuva: Helsingin kaupungimuseo.
