Affektiiviset queerit esineet ja katoava kulttuuriperintö
M/S Baltic Queers – Kokemuksia sateenkaarisiirtolaisuudesta näyttelyssä arkiset esineet saavat affektiivisia ja queerejä merkityksiä. Tutkija Johanna Pohtinen kirjoittaa huomioistaan osana Helsingin yliopiston Kokoelmien kosketus -hanketta, joka tarkastelee museoita tunnetyön kenttänä.
Queeriä historiaa ja muistoja menetettiin paljon AIDS-epidemian aikana ja toisaalta esimerkiksi homouden kriminalisoivan lain ja myöhemmin kehotuskiellon takia queeriä kulttuuriperintöä ei ole välttämättä säilytetty. Myös museoissa ja arkistoissa queer on usein piilossa. Osittain siksi, että queeriyttä ei ole haluttu esittää siihen historiallisesti liittyneen stigman takia, mutta myös siksi, että queer ei välttämättä näy esineestä päällepäin.
Näyttelysuunnittelija ja museokonsultti Margaret Middleton (2020) toteaa, että queerille henkilölle museokäynti saattaa olla kuin arkeologinen tutkimusmatka, jolla etsitään todistusaineistoa esivanhemmista. Tällä hän tarkoittaa sitä, että koska queer on usein häivytetty näyttelyissä, täytyy kävijän osata itse lukea rivien välistä ja tehdä omia tulkintoja, jotka saattavat olla jopa päinvastaisia kuin mitä näyttelyteksteissä kerrotaan. Middleton (2020) jatkaa, että hänen kokemuksensa museoissa onkin tämän takia usein skeptinen ja epäileväinen, mutta toisaalta selkeästi queerit näyttelyt ovat olleet hänelle huomattavasti rennompia kokemuksia.
Esineen queeriys on usein sen kontekstissa, sen tarinassa ja historiassa. Affektiteoriassa ajatellaan, että esineeseen ”tarttuneet” affektit ovat peräisin ihmisen omasta taustasta: esineen käyttötarkoituksesta, historiasta ja tarinasta. Affektilla voidaan tarkoittaa tunnetta, mutta usein affekti on jokin selittämätön ja vaikeasti sanoitettava tuntemus; fiilis tai viba. Jokin esine voi siis ikään kuin säteillä ympärilleen jotain viboja, tai värähtelyjä, eli se on affektiivinen. Ja affektiivinen siitä on tullut siksi, että siihen liitetään tiettyjä mielleyhtymiä ja merkityksiä.
Esimerkki queeristä esineestä voisi olla vaikkapa rintanappi, jossa lukee ”We’re here & we’re queer”. Esine ei jätä paljoa tulkinnanvaraa – ainakaan nykypäivän ihmiselle, jolle queer on suhteellisen neutraali termi ja merkitykseltään jotakuinkin selkeä. Toisaalta queerin piiriin myös approprioidaan, tai omaksutaan esineitä, jotka eivät lähtökohdiltaan välttämättä ole queerejä. Näitä voivat olla taideteokset, elokuvat, kirjat, historian hahmot, vaatekappaleet ynnä muut toisessa yhteydessä heteronormatiivisesti luettavat asiat (Steorn 2010). Esimerkiksi hyvinkin arkinen esine kuten vaikkapa bandana-huivi saa erilaisia merkityksiä, kun sen käyttötarkoitus ymmärretään perinteisen homomiesten kruisailuun käyttämän huivikoodin kautta. Tällöin arkinen huivi kertookin kantajansa seksuaalisista haluista ja fetisseistä.
Näyttelyssä arkiset esineet saavat affektiivisia ja queerejä merkityksiä. Kuva: Johanna Pohtinen
M/S Baltic Queers -näyttelyssä esineiden sijaan pääosassa ovat kirjeet, äänitteet ja kuvat. Mukana olevat esineet ovat lainattuja tai reproduktioita, lavasteita, jotka tukevat ihmisten elämäntarinoita – mikä toki on tyypillistä nykykultturia tai lähihistoriaa kuvaavissa näyttelyissä. Esineet ovat muun muassa kirjeitä, matkalippuja, esitteitä ja julisteita. Näiden voidaan ajatella olevan affektiivisia queerejä objekteja, kuten queerteoreetikko Jack Halberstam (2003) on esittänyt. Hän on myös todennut, että tällaisia affektiivisia queerejä objekteja voivat lisäksi olla ja myös vaikkapa musiikki, elokuvat tai jopa muistot ja kulttuuriset arvot.
Queeriys on siis jossakin syvemmällä kuin esineiden pinnalla nähtävissä. Affektit tarttuvat esineisiin ja paikkoihin niiden queeriyttämisen kautta (Steorn 2010). Tällöin ne luetaan queeristi, tai niille annetaan queerejä merkityksiä. M/S Baltic Queersin maailmassa matkalippujen lisäksi metroaseman tai kahvilan miljöö saa queerejä merkityksiä, samoin yksityinen olohuone ja arkinen 50 markan seteli. Queer on esineisiin tarttunut affektiivisuus ja yhteisön sisällä jaettu tieto, joka on sidoksissa aikaan ja paikkaan.
Tämä, affektiivinen ja hiljainen tieto, on oleellista esimerkiksi tallennettaessa queerejä esineitä museoiden tai arkistojen kokoelmiin, jolloin esineen taustatarina ja siihen liittyvät affektit olisi tärkeä saada mukaan. Jos nämä merkitysten kerrostumat jätetään huomiotta, saattaa esineisiin oleellisesti liittyvä tieto ja affektiivisuus tulla poispyyhityksi. Affektiivisuus lisää osaltaan esineiden ja asioiden koskettavuutta – niistä tulee todellisempia, kun niihin osataan liittää tunnepitoisia merkityksiä.
M/S Baltic Queers -näyttely vastaa osaltaan tähän haasteeseen. Elämyksellisessä näyttelyssä queerien muistojen affektiivisuus pääsee etualalle niin vanhojen valokuvien kuin erilaisten lavastettujen miljöiden, ääninäyttelijöiden lukemien kirjeiden ja videoiden avulla. Näin nykypäivän ihmisen on mahdollista aistia edes pieni palanen siitä affektiivisesta kokemuksesta, mikä on ollut elettyä elämää monelle menneisyyden queerille. Kun näyttelyssä nostetaan esiin sateenkaarisiirtolaisuus nykypäivän ihmisen tarkasteltavaksi, samalla se myös otetaan aktiivisesti mukaan osaksi affektiivista queer-historiaa ja queeriä kulttuuriperintöä.
Teksti: Johanna Pohtinen
Kirjoittaja on etnologian postdoc-tutkija Helsingin yliopiston Kokoelmien kosketus: Museot tunnetyön kenttänä -hankkeessa ja kiinnostunut mm. siitä miten queer kulttuuriperintö määritellään ja kuinka sitä voidaan tallentaa. Hän on ollut mukana seuraamassa näyttelyn suunnitteluprosessia.
Viitattu kirjallisuus:
Halberstam, J. 2003. What’s that Smell?: Queer Temporalities and Subcultural Lives. International Journal of Cultural Studies, 6(3), 313-333.
Middleton, Margaret. 2020. Queer Possibility. Journal of Museum Education, 45:4, 426-436.
Steorn, Patrik. 2010. Queer in the museum: Methodological reflections on doing queer in museum collections. Lambda Nordica, 15(3-4), 119–122.
