Ihan parasta asiakasryhmää
Ihan parasta asiakasryhmää
Kaupunginmuseon tutkija Katri Lento haastatteli opetuskeskus Haavikon opiskelijoita, jotka ovat ahkeria museokävijöitä ja kulttuurin kuluttajia. Lento tutustui opiskelijoihin haastatellessaan asiakkaita Hakaniemen kauppahalli -dokumentointihankkeeseen. Museo sai kiitosta muun muassa maksuttomasta sisäänpääsystään ja ehdotuksia tulevien näyttelyiden aiheista.
Helsingistä löytyy paljon lempipaikkoja
Hakaniemen kauppahalli -hankkeen haastateltujen asiakkaiden joukossa olivat hallin vakiokävijöihin kuuluvat Marjo Rasinkangas ja Veli-Pekka Venho. Marjo ja Veli-Pekka ovat opiskelijoita kehitysvammaisille aikuisille tarkoitetussa opetuskeskus Haavikossa.
Haastatteluaikoja sopiessa kävi ilmi että Marjon ja Veli-Pekan opiskeluryhmä on käynyt kaikissa viime vuosien Helsingin kaupunginmuseon näyttelyissä sekä monissa muissa Helsingin kulttuurikohteissa. Päätinkin lähteä kyselemään ryhmältä mielipiteitä kaupunginmuseoiden näyttelyistä sekä muista Helsingin parhaista paikoista.
Tapasin seitsenhenkisen ryhmän Maunulassa Haavikon tiloissa. Ryhmä käy retkellä jossain päin kaupunkia joka perjantai, joten vuoden aikana ehtii nähdä paljon. Museovierailuista oli erityisesti jäänyt mieleen keväällä nähdyn Hulluna Helsinkiin -näyttelyn merenneidot, jossa sai heittää pallolla merenneitoa. Ryhmässä tiedettiin, että ennen vanhaan Linnanmäellä sai heittää palloa niin, että oikeat ihmiset tippuivat ja kastuivat.
Hulluna Helsinkiin -näyttelyn hengessä kysyin ryhmältä heidän lempipaikkojaan Helsingissä. Niitä oli todella monta, kuten Linnanmäki, kirpputorit – joista erityisesti jo suljettu Valtteri – jalkapallostadion, Pasilan kirjasto, Tuska-festivaali, Rhododendron-puisto Pohjois-Haagassa ja Villiklubi Ravintola Sture 21:ssä. Hakaniemen halli oli muillekin kuin Marjolle ja Veli-Pekalle tuttu paikka. Timo Jäppinen muisti hallin jo lapsuudestaan, jolloin kävi hallilla yhdessä isänsä kanssa. Marjolle yksi tärkeimmistä syistä käydä hallilla ovat kivat ja tutut kauppiaat. Myös muilla oli kokemuksia hallin mukavasta ilmapiiristä.
Maksuttomuus ja esteettömyys elinehtoja
”Niin moniin museovierailuihin ei olisi ilman maksutonta sisäänpääsyä mitään mahdollisuutta”, kertoi ryhmän ohjaaja Laura Pohjanpää. Joskus opiskelijat maksavat itse pääsymaksut, jos on joku oikein kovasti kaikkia kiinnostava tapahtuma tiedossa. Ryhmä olikin seuraavalla viikolla lähdössä Malmitalolle kuuntelemaan Olavi Uusivirtaa. Toinen toive retkikohteille on esteettömyys.
Ryhmäläiset ovat iältään 26–57-vuotiaita. Tämä näkyy myös mieltymyksissä. Näyttelyideoita kysyttäessä, nuorin ”erityisesti actionista, kauhusta ja draamasta” pitävä Jan Ollikainen toivoi muun muassa fantasiaelokuvanäyttelyitä, kun taas ryhmän vanhempia jäseniä kiinnostivat eniten historia-aiheiset näyttelyt.
Ari Pesosen mielestä Rasvaletti-näyttely oli ”tosi hauska kun ne oli niitä vanhoja kuvia vuosien takaa”. Häntä kiinnostivat vanhan kaupungin kuvat ja julkinen liikenne, kuten raitiovaunut. Katja Kekäle oli taas halunnut näyttelyn kampaamon asiakkaaksi ja saikin 1950-luvun käherryksen hiuksiinsa. Hyvä museokokemus oli myös syntynyt, kun Timo oli nähnyt näyttelyssä samanlaisen kahvimyllyn kuin mummolla oli ollut.
Aina käynnit eivät suuntaudu kauas. Seuraavalla viikolla tarkoitus oli mennä lähikirjastoon. Tunnilla kuultiin kuitenkin jo seuraava ehdotus keskustakäynnistä. Veli-Pekka oli nähnyt ilmoituksen Narinkkatorin Laiturilla avattavasta Keskuspuisto 100 vuotta -näyttelystä ja ehdotti sinne menemistä. Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.
Teksti ja kuvat: Katri Lento