Helsinki vuonna 1878
Yhdeksänkymmentä vuotta sitten rakennetussa pienoismallissa Helsinki on yhtä aikaa tuttu ja vieras.
Vuonna 1917 kaupungin museolautakunta toteutti mainion ajatuksen tilata Aktiebolaget modellsnickeriltä Helsinkiä esittävä pienoismalli. Mallin esikuvaksi valittiin vuoden 1878 kartta. Kartan ohella tekijät käyttivät tietolähteinä taidetta, valokuvia ja arkistoaineistoa, mm. tonttikarttoja. Näin pyrittiin saamaan aikaan mahdollisimman elävä ja todellisuutta vastaava pienoismalli.
Mittakaavassa 1:500 toteutettu malli esittää kaupunkia murrosvaiheessa juuri ennen teollistumista ja väkiluvun nopeaa kasvua – ja myös ennen kivikaupungin syntyä. Pienoismallin Helsinki on matalien puutalojen pikkukaupunki. Puurakennusten ohella huomio kiinnittyy lukuisiin suuriin kasarmirakennuksiin, joista niistäkin moni on sittemmin kadonnut.
Pienoismallin tilaamista jatkettiin osissa kunnes vuoden 1931 kunnalliskertomuksessa voitiin todeta, että malli on valmis ”ja syyskuussa lopullisesti paikoilleen asetettu museon isoon saliin”. Museolla tarkoitettiin Hakasalmen huvilaa, jossa kaupunginmuseo tuolloin sijaitsi. ”Täten oli suuri, monivuotinen työ loppuunsaatettu ja tämä miniatyyrikaupunki, …, on museon kenties mielenkiintoisin ja suurin nähtävyys.”
Monet ovat olleet ne koululaissukupolvet, jotka ovat tutustuneet Helsingin historiaan pienoismallin äärellä: malli oli Hakasalmessa esillä 1980-luvun loppuun saakka eli lähes 60 vuotta ja sen jälkeen vielä kymmenisen vuotta Raitioliikennemuseossa. Opetuksessa pienoismalli on hieno väline, sen ääressä opas pystyy nostamaan esiin mitä moninaisimpia aiheita kaupungin historiasta. Ilmeisesti malli myös teki vaikutuksen, koska sitä on kyselty paljon sen jälkeen, kun se purettiin pois näyttelystä.
Hyvästä pohjatyöstä huolimatta mallissa on puutteensa. Eniten ärsyttää alueen rajaus. Pohjoisessa kaupunki loppuu Siltasaareen Pitkänsillan päässä ja lännessä Kamppi ja Punavuori katkeavat hassusti kesken. Muutakin outoa löytyy: vanha ylioppilastalo puuttuu, vaikka se oli valmistunut vuonna 1870.
Hauras arvoitus esillä uudessa museossa
Merialueet saavat mallissa suuren roolin. Ehkä hyvä niin – kaikki eivät tule ajatelleeksi, miten merellinen kaupunki Helsinki on. Kaupunginmuseon Helsingin valitut palat -näyttelyyn pienoismalli on asetettu harkitusti esille niin, että sitä lähestytään mereltä käsin, kuten moni on Helsinkiä lähestynyt kauempaa tullessaan.
Puutteistaan huolimatta pienoismalli on hieno ja vaikuttava. Sen yksityiskohtiin voisi upota päiväkausiksi. On tietysti ikävää, että mallin pääsee näkemään vain lasin läpi. Hauras, pääosin pahvista ja paperista koottu malli ei kestä kovin intensiivistä tarkastelua.
Kun pienoismallia nyt kunnostettiin näyttelyyn, sai konservaattori Tarja Viitala oikaista rakennuksen jos toisenkin, nostaa pystyyn puita, maalata niin maata kuin mertakin ja päälle päätteeksi muotoilla Uspenskin katedraalille uudet kupolit vuosien saatossa kadonneiden tilalle. Pitkä altistuminen auringonvalolle on saanut jotkut osat kokonaan hajoamaan: muutama laiva on tuhoutunut lopullisesti ja jäljellä olevat ovat äärimmäisen hauraita.
Lasinkin takaa katsottuna pienois-Helsinki kuitenkin puhuttelee. Tuttu ja samalla vieras maisema, josta rakennuskannan kasvu ja rantojen muutos ovat tehneet nykykatsojalle kiehtovan arvoituksen.
Pirkko Madetoja
tutkija
Helsingin kaupunginmuseo
Kuvat: Juho Nurmi
Kirjoitus julkaistiin alun perin Helsinki-Info-lehden numerossa 2/2016
