Ruiskumestarin talon viimeinen asukas
Museolla työkokeilua tekevä Erkko Siren selvitti Ruiskumestarin talon viimeisen asukkaan, Martta Bröyerin, elämää ja vaiheita. Ruiskumestarin talo avautuu remontin jälkeen kesäkuussa 2017.
Sain positiivisena yllätyksenä jo ensimmäisellä työkokeiluviikollani Helsingin kaupunginmuseossa tehtäväkseni aloittaa pienimuotoisen selvityksen Ruiskumestarin talon viimeisen asukkaan, Pro Finlandia -palkitun modernin tanssitaiteilijan Martta Bröyerin elämänvaiheista.
Selvityksen tarkoituksena oli valottaa hieman Martta Bröyerin elämää ennen hänen asettumistaan sukunsa omistuksessa olleeseen Kristianinkatu 12:een, nykyiseen Ruiskumestarin taloon, sekä kartoittaa häntä koskevaa materiaalia esimerkiksi näyttelyitä varten.
Selasin ensin vanhoja puhelinluetteloita museon kokoelmista. Niistä löytyi pienen etsinnän jälkeen Bröyerin kotiosoitteet aina vuodesta 1922 vuoteen 1974 saakka. Tässä vaiheessa lähteenä toimi vain suhteellisen suppea henkilökuva Bröyeristä Kristianinkatu 12:ta käsittelevässä historiikissa. Selvää kuitenkin oli, että vuosien ulkomailla opiskelusta huolimatta Bröyerillä oli pääsääntöisesti osoite Helsingissä.
Seuraavalla viikolla olin matkalla Teatterimuseon arkistoon tutkimaan heidän aineistoaan, jota luulimme suppeaksi. Paikan päällä pelkästään arkiston sisältöä jäsennelleessä luettelossa oli enemmän tietoa Bröyerin elämästä kuin minä, tai ilmeisesti kukaan muu, oli osannut odottaa. Kun sitten pääsin tutkimaan aineistoa kymmenine kirjeineen, oli uuden tiedon määrä lähes häkellyttävä.
Vielä ihmeellisemmäksi asian teki se, miten pieni osa tästä tiedosta oli päätynyt arkistojen ulkopuolelle, huomioon ottaen Bröyerin ansiot suomalaisen tanssitaiteen parissa. Selvityksen tekeminen ilman tarkemmin määritettyjä tavoitteitakin oli innostava katsaus laajaan ja hyvin järjestettyyn aineistoon ja herätti uudenlaista intoa työntekoon.
Martta Bröyer Ruiskumestarin talon keittiössä. Kuva: Teatterimuseo
Teatterimuseosta saadut hajanaiset muistiinpanot sekä erityisesti arkiston sisällysluettelo auttoivat suunnittelemaan seuraavaa arkistokertaa, jonka tavoitteena oli muodostaa tarkempi kokonaiskuva aineistosta niin kirjeiden kuin kuvienkin osalta. Valokuvia oli paljon, ja niiden kautta saa hyvän kuvan Bröyerin elämänvaiheista lapsuusajan Kruununhaasta boheemiin Saksaan ja takaisin vanhuudenpäivien Helsinkiin.
Kirjeenvaihdon ja kuvien perusteella Bröyerin saksalaisesta tanssinopettajasta Mary Wigmanista muodostui hänen elämänsä kannalta tärkeä henkilö, ja Wigmanin tanssikouluun liittyvien valokuvien suuren määrän vuoksi onkin välillä ollut vaikeaa pitää fokus Bröyerin omissa saavutuksissa. Bröyerin omasta kansallisromanttisesta tyylistä johtuen ei ollut suurikaan yllätys, että Mary Wigman toimi hyvin samankaltaisten aiheiden parissa Saksassa.
Martta Bröyerin elämänvaiheiden selvittäminen on ollut antoisa katsaus niin arkisto- ja tutkimustyöhön kuin myös museon sisällöntuottamiseen. Bröyerin elämää ympäröivän tietynlaisen salaperäisyyden hälventäminen on myös tuonut työhön oman mausteensa.
Ratkaisemattomiakin asioita vielä toki löytyy. Mikä esimerkiksi sai Martta Nevalaisen vuonna 1919 muuttamaan nimensä perin erikoiseksi Bröyeriksi?
Erkko Sirén
20-vuotias historiasta kiinnostunut ja historiaa opiskelemaan pyrkivä työkokeilija
