Kaupungin kummat kertomukset
Kummitustarinoilla on useita eri funktioita, jotka selittävät niiden säilymisen ja kiehtovuuden sukupolvesta toiseen. Tarinoihin sisältyy usein jokin omaa aikaansa kuvaava moraalinen opetus, jota on tarinankerronnalla välitetty kansalle.
Monesti kummittelemaan onkin jäänyt karmean kohtalon kokenut uskoton vaimo, hirveyksiä tehnyt murhamies tai huolimattomasti työnsä hoitanut virkailija. Toisaalta myös marttyyrimaiset, miestään ja lapsiaan kaipaavat Valkoiset rouvat sekä itselleen rakasta paikkaa vartiomaan jääneet tunnolliset aaveet korostavat ajalleen tyypillisiä hyveitä.
Kummitustarinoissa käsitellään myös laajoja yhteisöjä koskettavia kollektiivisia traumoja, kuten sotaa, epidemioita sekä vieraan vallan alla olemista. Helsingistä löytyy useampia henkiolentoina vartomaan jääneitä venäläisiä upseereja, sodanaikaisia sairaanhoitajia sekä edelleen apua anovia ruton uhreja. Yhden klassisen ryhmän muodostavat särkyneiden sydämien aaveet. Tarinoiden kautta ilmaistaan yleisinhimillisiä pelkojamme, erityisesti menetyksen ja häpeän pelkoa.
Kaupungintalon ja Bockin talon Harmaa rouva on hyvä esimerkki tarinasta, jossa yhdistyvät useat perinteisen kaupunkikummitustarinan elementit. Harmaa Rouva on tarinoiden mukaan säikäytellyt nykyisen kaupungintalon puolella jo sitä edeltävän hotelli-ravintola Seurahuoneen aikoihin. Ensimmäiset näköhavainnot hänestä ovat kuitenkin vasta 1900-luvun puolivälistä eteenpäin, jolloin hän alkoi ilmestyä tiukassa, ylös asti napitetussa harmaassa leningissään.
Harmaa rouva seilaa havaintojen mukaan tänäkin päivänä tyhjillä hisseillä kerrosten välejä ilmestyen välillä myös Bockin talon puolella portaikoissa sekä Empire-salissa.
Samaisen rouvan on kerrottu kummitelleen vauhdikkaasti myös 1960-luvulla puretulla ”Huokausten sillalla”, joka yhdisti kaupungintalon Sofiankadun puolella sijaitsevaan Brofeldtin taloon. Ennen sillalle astumista tuli kuulemma aina varmistaa, ettei rouvaa ole näkyvissä. Rouva saattoi nimittäin pyyhältää harmaassa mekossaan niin lujaa ohi, että kaatoi ohikulkijatkin mennessään.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Anton Rönnberg
Harmaan rouvan taustoista on useampi eri versio riippuen siitä, kysytäänkö asiaa kaupungintalon, Bockin talon vai Brofeldtin talon työntekijöiltä. Erään legendan mukaan hän on ensimmäisen maailmansodan aikainen sairaanhoitaja, joka teki kammottavan erehdyksen heittäessään elävän potilaan ruumisvankkureihin kaupungintalon parvekkeelta.
Bockin talon puolella taas uskotaan, että hän on sydänsurujaan potemaan jäänyt piika, joka aikanaan rakastui onnettomasti isäntäänsä. Huokausten sillalla säikytelleestä harmaasta aaveesta kuulemma arveltiin, että hän etsii menetettyä rakkauttaan, jonka perässä hän on aikoinaan heittäytynyt kyseiseltä sillalta alas omaan turmioonsa. Eriävistä taustatarinoista huolimatta Harmaa rouva kuvataan aina loppujen lopuksi hyväntahtoisena, kotoisana aaveena.
Tule kuuntelemaan Harmaan rouvan ja kaupungin muiden henkiolentojen tarinoita kummituskävelyille, joita Helsingin kaupunginmuseo järjestää kahdella eri kävelyreitillä. Lisätietoa kummituskävelyistä löydät täältä.
Jatkan edelleen helsinkiläisten kummitustarinoiden keräämistä museon arkistoon sekä Helsingin hengistä kertovaa kirjaprojektia varten. Minulle voit lähettää oman tarinasi sähköpostitse: vanessa.kairulahti@hel.fi
Vanessa Kairulahti
Kummitusvastaava
Helsingin kaupunginmuseo
