Amiraalinkatu 2
Rakennusten purkaminen tutussa kaupunkiympäristössä yllättää aina. Kuinka vanha tuttu maisema muuttuukaan? Miten ehjät paikat ja kaupunkikuva yhtäkkiä rikkoutuvat? Miksi tämäkin rakennus piti purkaa?
Rakennusten purkaminen on aina ristiriidassa kestävän kehityksen periaatteisiin. Mutta purkaminen on myös ympäristökokemuksiimme vahvasti vaikuttava toimenpide. Kiinnitymme monin tavoin asuinympäristöömme ja sen rakennuksiin. Puretut rakennukset elävät muistoina paikan aikaisemmista vaiheista ja sen hengestä. Esimerkiksi Aallon Enson talosta puhuttaessa nousee toistuvasti esiin Norrménin koristeellinen kivitalo, yhtä aikaa Uspenskin katedraalin hallitsemaan ja toisaalta arkiseen teolliseen ympäristöön kiinnittynyt rakennus. Puretut rakennukset eivät katoa purkujätteen mukana. Kaupungin muutoksen elementtejä ovat nykyiset rakennukset, niiden edeltäjät ja toisinaan myös visiot tulevasta. Arvot ja rakennussuojelun asema on menneistä vuosikymmenistä monin tavoin muuttunut, mutta näyttää siltä, että purkaminen on tullut uudelleen mukaan kaupunkikehittämiseen. Miksi tätä purkavaa lisärakentamista edistetään tänä päivänä?
Helsingissä useat viimeaikaisista purkukohteista ovat olleet peruskorjausikään ehtineitä modernin arkkitehtuurin kohteita 1960-70 -luvuilta. Rakennuksia puretaan samoin argumentein kuin ns. purkuvimman vuosina; vanha on tehotonta, rumaa, epäterveellistä ja arvotonta. Suojelun perustaksi tarvittavat inventoinnit ovat puutteellisia, eivätkä suojeluarvotkaan ole täysin vielä kirkastuneet. Modernin arkkitehtuurin rakenteet ovat herkempiä vaurioille, jolloin huollon ja ylläpidon puutteet aiheuttavat vaikeasti korjattavia ongelmia. Kertynyttä korjausvelkaa lyhennetään lopulta rakennuksia purkamalla ja uutta tehokkaammin rakentamalla. Entistä nuoremmat rakennukset ovat tällä hetkellä uhattuna, jopa 70-80 –luvun taitteessa rakennetuissa kohteet.
Eräs ajankohtainen purku-uhan ja uudistamisen alla oleva rakennus on Amiraalinkatu 2 Katajanokan kärjessä. Arkkitehtuuriltaan laadukas vuokratalokohde on tunnetun asuntosuunnittelijan arkkitehti Eero Valjakan vuonna 1979 suunnittelema. Miksi tämä rakennus huomattavasta korjausvelasta ja siihen liittyvistä ongelmista huolimatta ansaitsee tulla säilytetyksi?
Amiraalinkatu 2 kiinteistö on mallikas esimerkki rakennusaikansa arkkitehtuurin, yhdyskuntarakenteen ja yhteiskunnan muutoksista. Katajanokan suunnittelun tavoitteena oli 1970-luvun lähiörakentamisen tuottamien elementtirakenteiden ja asfalttipihojen puutteiden parantaminen. Katajanokan uusilla korttelipihoilla istutukset muodostivat runsaita, vehreitä sisäpihoja monine toiminnallisine elementteineen. Sisäpihojen ja kujien rakenne oli jalankulkijalle jännittävä ja tilallisesti rikas. Rakennuksia eivät ympäröineet avoimet parkkikentät vaan selkeät katualueet. Ympäristössä käytetyt materiaalit olivat arvokkaita ja kestäviä.
Katajanokan kärjen julkisivuissa ei ole betonielementtejä, vaan julkisivut muurattiin perinteiseen tapaan paikalla. Yksilölliset rakennukset luovat tiilijulkisivuista johtuen yhtenäistä kaupunkikuvaa ilman monotonisuutta, jota haluttiin välttää. Julkisivuja elävöittävät erkkerit, ulokkeet ja ullakkokerrokset. Amiraalinkatu 2 rakennuksen arkkitehtuuri on alueen rakennusten joukossa korkeatasoista ja laadukasta. Arvokkaiden tiilijulkisivujen taakse sijoittui kuitenkin kevytrakenteinen eristetty rankorakenne, ns. ruotsalaisseinä, joka on herkkä kosteuden aiheuttamille ongelmille, eikä rakennetyyppiä enää käytetäkään. Myös Amiraalinkatu 2 ulkoseinärakenne on paikoin vaurioitunut.
Katajanokalla uudistettiin myös asuntosuunnittelua. Lähiöiden tarkkaan mitoitetut toiminnalliset asuntopohjat olivat alkaneet pidemmän päälle näyttää kuivilta ja yllätyksettömiltä – tarvittiin uutta viihtyisyyttä. Amiraalinkatu 2 rakennukseen sijoittui kaksikerroksisia asuntoja, jotka hyödynsivät ullakkotiloja komeine merinäköaloineen. Ikkunat maisemaan olivat anteliaat, erkkerit ja tornit loivat ulkoasun ja sisätilojen välille jännittävää viritystä. Pohjakerroksen asuntoihin erotettiin omat pihat, jotka tarjosivat kerrostaloasukkaalle pientaloasumisen etuja. Alueella pyrittiin edistämään kohtuuhintaisen perheasumista uudella Hitas-järjestelmällä, joka kehitettiin Katajanokan kärjen rakentamisessa.
Amiraalinkatu 2 rakennus kuuluu Katajanokan kärjen aloituskortteliin, jonka suunnitteluratkaisut asettivat tason koko alueelle jatkossa. Amiraalinkatu 2:een liittyvät ympäristöarvot, rakennustekniset piirteet sekä asuntosuunnitteluratkaisut eroavat vakiintuneista rakennussuojelun historiallisista arvoista. Nämä piirteet korkean rakennustaiteellisen arvon ohella perustelevat rakennuksen erityiset arvot. Mikäli Amiraalinkatu 2 kiinteistö nyt purettaisiin kertyneen korjausvelan ja taloudellisen tehostamisen johdosta, menetettäisiin tärkeitä kohteeseen ja alueeseen liittyviä arvoja. Onko uhkana, että laadukkaastakin arkkitehtuurista tulee kertakäyttörakentamista, jonka korjaamiseen ei nähdä vaivaa? Puretaanko rakennuksia ennen kuin ne edes ehtivät juurtua paikoilleen? Eikö juuri alueen malliksi suunniteltu kohde ole sellainen, joka tulisi rakennusaikakautensa arvojen ja pyrkimysten jälkinä korjata säilyttäen?
Helsinkiläisen rakennusperinnön kokonaiskuvan säilymisen näkökulmasta on kaupunginmuseolla selvä kanta; Amiraalinkatu 2 kiinteistön tulisi olla osa säilyvää helsinkiläistä kulttuuriympäristöä. Amiraalinkatu 2 purku- ja uudisrakennushakemus on vireillä ja ratkaisut ovat nyt käsillä.
Mikko Lindqvist, Kulttuuriympäristötiimin arkkitehti
Helsingin kaupunginmuseo
