Työn alla: 360-asteisen animaation visuaalinen toteutus
Avainsanoja:
Immersiivinen teknologia – erityisten laitteiden mahdollistama ‘uppoutuminen’ keinotekoisesti luotuun ympäristöön
VR – ‘virtual reality’ eli virtuaalitodellisuus: tietokonesimulaation tuottamien audiovisuaalisten aistimusten avulla luotu keinotekoinen ympäristö, jota koetaan immersiivisen teknologian keinoin, esim. päähän kiinnitettävällä näyttölaitteella, jossa on tilallinen äänentoisto
Freimi – yksittäinen kuva animaation liikesarjassa
Hyppy tuntemattomaan
Kun ohjaaja Hanna Västinsalo otti vuosi sitten minuun yhteyttä, tunsin kutsun tuntemattomaan. Hän tarjosi mahdollisuuden tehdä animaatiota immersiivisen teknologian keinoin. Minulla ei ollut vielä lainkaan kokemusta virtuaalitodellisuudesta eli VR:stä, mutta ajatus uudenlaisesta animaatioilmaisusta kiehtoi suuresti. Hanna uskoi kykyyni oppia ja niin hyppäsin mukaan.
Hannan teos päätyisi osaksi Helsingin kaupunginmuseon näyttelyä ‘Pullopostia Kurvista’, jossa syvennytään J.K. Harjun – kodittoman, alkoholisoituneen miehen – tosikertomuksiin Helsingistä 1950–70-luvulla. Suomen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on tallessa kymmeniä tuhansia Harjun muistiinpanoja ja piirroksia, joita hän tallensi tulevaisuuden ihmistä varten. Harjun värikkäät tarinat tuovat päivänvaloon yhteiskunnan rajoilla eläneiden todellisuutta: rappioalkoholistien, prostituoitujen ja taparikollisten kohtalokasta arkea Kekkosen Suomessa.
‘Siltojen alta tulevaisuuden ihmiselle’ on surrealistinen animaatio, joka koetaan virtuaalitodellisuudessa 360-asteisena. VR-teknologia mahdollistaa hyvin erityistä animaatio-ilmaisua: kokija tiputetaan rinnakkaistodellisuuteen, jossa hän voi itse katsella ympärilleen ja liikehtiä tilassa. Siten ihminen elää ja hengittää animaatioteoksen sisällä. Ohjaaja toki päättää missä päin virtuaalista ympäristöä milloinkin tapahtuu, mutta katsoja kohdistaa huomionsa suunnan itse. Katsoja vaikuttaa siis ratkaisevasti siihen, millainen aistikokemus hänelle muodostuu. Se on asia, joka erottaa VR-taiteen muusta elokuvataiteesta ja rinnastaa sitä osittain myös videopelien maailmaan.
Teoksessa on neljä kohtausta: alku on hyvin abstrakti ja sijoittuu pitkälti pimeyteen. Siellä leijuu hohtavia hiukkasia ja välkehtii suuri pullo katsojan ympärillä samalla kun Harjun ääni kuuluu. Seuraavaksi katsoja on pullon sisällä huoneessa, jossa haastattelija puhuu hänen kanssaan. Sen jälkeen siirrytään entisajan ratikkaan ja lopulta päädytään tunneliin nuotion äärelle, jossa asunnottomat alkoholistit kokoontuvat. Harjun ääni on poimittu 1970-luvun haastatteluista ja kuljettaa kokijaa läpi kokemuksellisen tajunnanvirran.
Uuden estetiikan hahmottelua
Aluksi tuntui kummalliselta suunnitella animaatiota, joka tapahtuu katsojan ympärillä ja joka suunnassa. Olin aiemmin tottunut visualisoimaan elokuvaa niin, että se näkyy suoraan edessä, rajatun alueen sisällä. Luovuin aika pian totutuista tavoistani hahmottaa animaation kulkua ja suhtauduin tehtävään uudella intuitiolla. Ensin muotoilin käsikirjoituksen pohjalta konkreettiset tilat, jossa kukin kohtaus tapahtuu, piirtäen niitä paperille ja sijoittamalla niitä pelkistetysti suoraan tietokoneohjelmaan. Suunnittelin erilaisia visuaalisia elementtejä suhteessa toisiinsa niin, että katsojalla riittäisi koettavaa eri suunnilla. Hahmottelin jokaisen kohtauksen tunnelmaa ja luonnostelin henkilöhahmojen piirteitä.
J.K. Harju oli dokumentoijana myös lahjakas piirtäjä, joka hallitsi karikatyyrin taidon. Hän ilmaisi havaintojaan taidokkaasti pelkistäen ja tarvittaessa myös realistisin vivahtein. Hänen visuaalinen ajattelunsa tuntui kuin aarteelta itsessään. Harjun piirrokset inspiroivat teoksen hahmosuunnittelua sekä animointia, ja oli erityisen merkittävää ikään kuin puhaltaa hänen piirroksiaan eloon ja tehdä siten oikeutta hänen toiveelleen taltioida todellisuuttaan.
Erityinen inspiraatio teoksen estetiikalle liittyi Harjun mielikuvitusmaailman ja häntä ympäröivän realistisen todellisuuden kohtaamiseen. Yksi teoksen kohtauksista sijoittuu oikeaan 1960-luvun ratikkaan, joka kuvattiin 360-asteisella kameralla Helsingin ratikkamuseossa. Kyseisestä kohtauksesta kumpusi visuaalinen pohjavire muillekin kohtauksille. Kuinka yhdistää perinteinen piirrosanimaatio sekä fyysinen, kolmiulotteinen maailma?
Tärkeintä oli löytää visuaalisia kiinnekohtia eri maailmojen välillä. Lisäsin piirroshahmoihin animoitua tekstuuria, joka tuo niihin käsinkosketeltavuutta. Asetin hahmojen valoisuusasteen sopivassa suhteessa taustaan. Ympäristön valo vaikuttaa hahmoihin ja saa aikaan dramaattisia varjoja. Pyrin olemaan yhtenäinen visuaalisissa ratkaisuissa eri kohtausten välillä.
Jotta visuaalinen vaikutelma olisi sopivan eheä, sekä hahmot että tausta on syytä olla immersiivisiä, eli niissä täytyy olla jotain, jota tekee mieli katsella siten että kokemukseen uppoutuu. Piirrosanimaatio itsessään on viehättävää, kun elävä viiva tuo taianomaisesti mielikuvitusta näkyviin. Luonnon elementit kuten väreilevä vesi, nuotion tuli tai pienet hiukkaset ilmassa ovat lumoavia, ja siksi pyrin tekemään niistä mahdollisimman realistisia. Kaiken kattava valoisa hehku kietoo myös visuaalisuutta yhteen.
Mietin pitkään, miten visualisoida kuollutta torakkaa, joka kelluu pullon pohjalla teoksen alussa. Lopulta piirsin sen suoraan virtuaalitodellisuudessa! Kolmiulotteinen, ikään kuin ilmaan piirretty torakka oli helppo sitten siirtää suoraan teoksen maailmaan. Kyseinen ratkaisu yhdistää piirrosmaisen jäljen ja kolmiulotteisuuden ainutlaatuisella tavalla ja toimii samalla alitajuisena visuaalisena lukuohjeena katsojalle.
Kasvua läpi vaiheiden
Välillä tekninen toteutus tuntui hyvin haastavalta, koska uutta opittavaa oli niin paljon. Halusimme työryhmässä kuitenkin tehdä teoksen, jossa kokija voisi liikehtiä tilassa, sillä pienikin liikehdintä lisää immersiivisyyttä huomattavasti. Tietokoneohjelma Unreal Engine 4, jota käytin lopullisen teoksen muotoiluun, on suunniteltu lähinnä videopelejä varten, joten piirrosanimaation soveltaminen sen sisällä edellytti erityistä kekseliäisyyttä. Opettelimme puolisoni kanssa peliohjelman käytön aivan tyhjästä lähinnä internetin valtavaa tietopankkia hyödyntäen. Moniin ongelmiin ei silti yksinkertaisesti löytynyt valmiita vastauksia, vaan tiedon palasia täytyi keräillä eri paikoista ja sitten sovitella yhteen. Lopulta keinot kuitenkin löytyivät ja kärsivällisyytemme palkittiin. Tämä kokemus opetti todella paljon. Pienessä työryhmässämme oli lisäksi erittäin hyvä henki. Työt tehtiin tosissaan mutta sopivan kevyesti, mikä mahdollisti motivaation myös pitkäjänteisiin kokeiluihin.
Samalla löysin uudenlaisen vapauden ja itsevarmuuden, kun heittäydyin rohkeammin piirtämiseen juuri Harjun tyylistä inspiroituneena. Olisi ollut toissijaista sekä tarpeettoman hidasta jäädä hiomaan jokaista yksittäistä viivaa tai freimiä vastaamaan käsitystäni anatomiasta tai perspektiivistä. Olennaista oli säilyttää yhteys piirrettävän kohteen olemukseen, nauttia dynaamisesta luovuudesta ja luottaa siihen, että vapaamman tekemisen eloisuus välittyy myös lopulliseen kuvaan. Yhden animaatio-liikesarjan vieminen lopulliseen teokseen edellytti yhteensä neljän eri tietokoneohjelman käyttöä ja oli siten tavallista hankalampaa, joten prosessista nauttiminen oli myös henkilökohtaisesti tärkeää.
Kunnioituksen varjelua
Pelottavinta minulle koko prosessissa oli havainnollistaa niinkin arkaluontoisia aiheita kuin asunnottomuutta ja alkoholismia. Suomessa on yhä tuhansia asunnottomia ja alkoholismi koskettaa edelleen lukemattomien ihmisten elämää jättäen samalla jälkensä myös seuraaviin sukupolviin. Asunnottomuus ja alkoholismi ovat toisistaan riippumattomia ilmiöitä, jotka voivat joidenkin yksilöiden kohdalla liittyä myös toisiinsa. Jokaisen ihmisen tarina on erityinen ja ansaitsee tulla kuulluksi ja ymmärretyksi juuri oman elämänsä kontekstissa.
Kuitenkin ilman jonkinlaista yleistä viitekehystä ei voida edes puhua asunnottomuudesta tai alkoholismista yhteiskunnallisina ilmiöinä ja ongelmina. Jos visuaalinen ilmaisu ei jossain määrin pohjaudu yleisiin mielikuviin, suurin osa katsojista ei tällöin käsitä sitä mitä kuvan on tarkoitus kertoa. Lisäksi Harju antoi elämälleen merkityksen dokumentoimalla sitä mitä hän koki ja näki, ja teki kaiken erityisen koskettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Kuinka siis tehdä oikeutta Harjun rehellisesti kuvaamalle maailmalle, ilman että kuitenkaan vahvistan toisiin ihmisiin kohdistuvia ennakkoluuloja?
Yksi keino tuntui piilevän ongelmassa, joka on ylipäätään ihmisiin kohdistuvien ennakkoluulojen ytimessä: vieraannuttava ajatus toiseudesta, joka katkaisee yhteyden erilaisten ihmisten välillä. Jos teoksen keskiössä olevat henkilöt – asunnottomat alkoholistit – jäisivät katsojalle liian pinnallisiksi tai etäisiksi, teos ei puhuttelisi syvempää inhimillistä todellisuutta. Henkilöt oli herätettävä ikään kuin inhimilliseen eloon, jotta katsoja voisi tuntea samaistumista heihin ja sen myötä myös myötätuntoa.
Teoksen loppukohtauksessa nähdään kauempaa kuvattuja laitapuolen kulkijoita, jotka vaikuttavat uhkaavilta ja mahdollisesti myös inhottavilta ja irrallisilta. Mutta katsojan lähellä, nuotion äärellä on joukko harmittoman ja sympaattisen oloisia tovereita. Keskityin teoksen lopussa visuaalisesti ilmaisemaan syviä tarpeita, jotka ovat inhimillisen elon ytimessä: tarvetta olla yhteydessä toiseen elävään olentoon, tarvetta kuulua johonkin itseään suurempaan kokonaisuuteen, tarvetta jakaa olemassaolon kokemuksia. Merkityksellisen yhteyden tarve yhdistää meitä kaikkia.
Merkityksen äärellä
Teos ‘Siltojen alta tulevaisuuden ihmiselle’ on merkityksellinen, koska se kerrotaan sellaisen henkilön silmin, jota useimmat ihmiset ovat kautta aikojen vältelleet. Tämän valtavan ja inspiroivan kokemuksen myötä minussa heräsi kiinnostus tehdä lisää tällaisia teoksia: toteuttaa uuden teknologian avulla kokemuksia, jotka avaavat yhteyttä erilaisten ihmisten välille. On helpompaa kohdella toista ihmistä arvokkaasti, kun on ensin saanut kosketuspintaa hänen inhimilliseen olemassaoloonsa. Immersiivinen taide on ratkaisevassa asemassaan siinä. Myös animaatioilmaisu soveltuu tähän tarkoitukseen erinomaisesti, sillä animaation keinoin voi ilmaista mitä tahansa.
Uskallus, uteliaisuus, luottamus. Niiden voimalla hyppy tuntemattomaan kannatti!
Juulia Kääriä on animaationtekijä, joka on erikoistunut hyödyntämään perinteisen animaation vahvuuksia digitaalisessa ympäristössä.
Kuvat: Juulia Kääriä
